Tässä artikkelissa
- Kolme vuonna 1888 sävellettyä Gymnopédie-kappaletta
- Vasen käsi rakentaa pohjan vain kahdella liikkeellä
- Oikea käsi ei astele säestyksen lokeroiden mukaan
- Hidas ei tarkoita pysähtynyttä
- Soinnun muisto on muuttunut, vaikka palaamme samaan paikkaan
- Miksi hiljaa toistuvaa musiikkia kannattaa pitää lähellä
- Neljä kysymystä Gymnopédie nro 1:n toiston ymmärtämiseen
Lyhyt vastaus
Satien Gymnopédie nro 1 on ensimmäinen kolmesta vuonna 1888 sävelletystä kappaleesta, ja nuottiin on merkitty ohje 'hitaasti ja tuskallisesti'. Vasen käsi toistaa säännöllistä askelta vuorottelemalla matalaa bassoa ja ylempää sointua, mutta basson sijainti ja soinnun väri muuttuvat jatkuvasti. Oikean käden melodia hengittää niiden yläpuolella eripituisina fraaseina. Kehys toistuu, mutta sen sisäiset etäisyydet ja värit vaihtuvat, joten tulos ei ole ikävystyttävä kopio.
Kolme kohtaa, joissa toiston muutokset kuuluvat
- Kaikki kolme Gymnopédie-kappaletta sävellettiin vuonna 1888, ja nro 1 etenee hitaassa kolmijakoisessa sykkeessä.
- Vasemman käden basso–sointu-kuvio näyttää samalta, mutta sävelten sijainti ja sointujen rakenne vaihtuvat jatkuvasti.
- Oikean käden melodian fraasien pituudet ja tauot osuvat eri tavoin kuin säestyksen tasaiset askeleet ja luovat pitkän hengityksen.
Syvemmin
Kolme vuonna 1888 sävellettyä Gymnopédie-kappaletta
Kolmen Gymnopédie-kappaleen käsikirjoitukset säilytetään Ranskan kansalliskirjastossa. Nro 1 on päivätty helmikuulle 1888, nro 2 maaliskuulle (3/1888) ja nro 3 huhtikuulle (4/1888); nro 1 julkaistiin ensimmäisen kerran lehdessä saman vuoden elokuussa. Satien omakustanteinen ensipainos ilmestyi vuonna 1895.
Vieraan sanan 'Gymnopédie' alkuperää on vaikea selittää yhdellä varmasti oikealla tavalla. Ennen nimen arvoitusta kuulijalle avautuu kuitenkin hyvin yksinkertainen pianon askellus. Suuren kehittelyn sijaan Satie antaa meidän viipyä toistuvan kehyksen sointujen ja melodian pienissä eroissa.
Vasen käsi rakentaa pohjan vain kahdella liikkeellä
Vasen käsi soittaa kerran matalan bassoäänen ja asettaa sitten soinnun sitä ylemmäs. Liike 'alas–ylös, alas–ylös' toistuu ja muodostaa koko kappaleen askelluksen. Kuvio on niin selkeä, että ensikuulijakin löytää nopeasti musiikin pohjan.
Bassoääni ei kuitenkaan pysy samassa kohdassa, ja myös soinnun rakenne vaihtuu. Matalan sävelen ja ylemmän soinnun välinen etäisyys vuoroin kasvaa ja pienenee, jolloin tilan tuntu muuttuu. Rytmi pysyy samana mutta harmonia liikkuu, joten tuttuus ja vieraus syntyvät yhtä aikaa.
Oikea käsi ei astele säestyksen lokeroiden mukaan
Oikean käden melodia ei aloita uutta lausetta jokaisella vasemman käden soinnulla. Jotkin sävelet viipyvät pitkään, jotkin fraasit ylittävät tahtiviivan ja tauko tulee odotettua aikaisemmin. Tuntuma on kuin joku puhuisi ajatuksiinsa vajonneena vapaasti säännöllisten askelten päällä.
Hyräile ensin vain melodiaa ja seuraa toisella kuuntelukerralla ainoastaan vasenta kättä. Kun kuuntelet kolmannella kerralla molempia yhdessä, kuulet, milloin melodian fraasien loput ja säestyksen sointuvaihdokset osuvat yhteen ja milloin erilleen. Juuri tämä ristikkäisyys antaa yksinkertaiselle kuviolle ajan tunnun.
Hidas ei tarkoita pysähtynyttä
Nro 1:n ranskankielinen esitysohje on Lent et douloureux eli 'hitaasti ja tuskallisesti'. Hidas tempo ei tarkoita jokaisen soinnun raskasta pysäyttämistä, vaan sitä, että bassoäänen ja soinnun vuorotteleva suuri syke säilyy ja kummankin annetaan soida tarpeeksi.
Jos tempo on liian hidas, fraasi pirstoutuu; jos se on liian nopea, sointujen muutokset vilahtavat ohi. Hyviä esityksiä verratessa kannattaa minuuttimäärän sijaan kuunnella, jatkuuko vasemman käden askellus samalla kun oikealle kädelle jää tilaa hengittää.
Soinnun muisto on muuttunut, vaikka palaamme samaan paikkaan
Kun tuttu melodia palaa mutta sen alapuolinen sointu ei ole aivan sama kuin alussa, myös tunteen lämpötila muuttuu. Kuulija tunnistaa melodian ja aistii samalla sen ympäristön muuttuneen. Toisto ei supista jo kuultua, vaan muodostaa kehyksen, jossa erot erottuvat paremmin.
Kuuntele kerran peräkkäin kappaleen alun ja loppupuolen samankaltaiset melodiat. Riittää, että vertaat yhtä asiaa: basson sijaintia, soinnun kirkkautta tai melodian jälkeen jäävää aikaa. Kun huomaat pienen eron, toisto ei enää ole taustaa vaan teoksen aihe.
Miksi hiljaa toistuvaa musiikkia kannattaa pitää lähellä
Gymnopédie nro 1 ohjaa huomion suuren äänen ja nopean virtuoosisuuden sijaan toistuvaan rytmiin sekä sointujen pieniin muutoksiin. Tasainen askellus antaa vertailukohdan, ja sen sisällä vaihtuvat basso ja melodia osoittavat, etteivät yksinkertaisuus ja muuttumattomuus tarkoita samaa.
Mahina Vegan Table soittaa ruokailutilassaan klassista musiikkia. Tässä verkkolehdessä kerromme helposti lähestyttävin tarinoin klassisten teosten sointujen ja melodioiden muutoksista.
Neljä kysymystä Gymnopédie nro 1:n toiston ymmärtämiseen
- Onko Gymnopédie yksi kappale?
- Nimi tarkoittaa kolmea pianokappaletta, jotka Satie sävelsi vuonna 1888. Niistä useimmin esitetty nro 1 on sarjan ensimmäinen.
- Toistaako vasen käsi samaa sointua loppuun asti?
- Rytminen kehys pysyy samankaltaisena, mutta basso ja sointujen rakenne vaihtuvat jatkuvasti. Liike on sama, sävelväri muuttuu.
- Tarkoittaako 'hitaasti ja tuskallisesti' erittäin hidasta soittoa?
- Ohje ei koske vain nopeutta. Se kannattaa ymmärtää luonnetta koskevaksi ohjeeksi, joka muovaa hitaassa sykkeessä sekä sointujen painon että melodian ilmeen.
- Mistä ensikuulijan on helpointa saada kiinni?
- Tartu ensin vasemman käden kahteen vuorottelevaan liikkeeseen, matalaan bassoääneen ja ylempään sointuun. Kuuntele sitten, missä oikean käden fraasi päättyy niiden yläpuolella.
Tutustu Mahina Vegan Tablen ajantasaisiin vierailutietoihin ja tilaan.
Katso Mahina Vegan Tablen vierailutiedot
