Tässä artikkelissa
Lyhyt vastaus
Joulukuussa 1888 Satie mainosti nuottejaan Le Divan Japonais -kabareen La Lanterne Japonaise -lehdessä. Nimimerkillä Virginie Lebeau hän kirjoitti saavansa kirjeitä, joissa tiedusteltiin hänen kokonaislaitostaan. Sellaista ei vielä ollut, mutta hän ilmoitti osoitteen, josta Gymnopédie nro 3 oli ostettavissa. Mainos yhdisti liioittelevan esittelyn ja vitsin. Montmartrella säestäjänä elänyt nuori pianisti kirjoitti samana vuonna kolme Gymnopédietä. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin hän palasi opiskelemaan kontrapunktia.
Syvemmin
Konservatoriosta Montmartrelle
Satie aloitti Pariisin konservatoriossa vuonna 1879. Hänet erotettiin vuonna 1882, hän palasi vuonna 1885 ja lähti seuraavana vuonna. Useiden koulukäyntien jälkeen hän työskenteli muusikkona Montmartrella. Ensimmäiset konservatorio-opinnot eivät johtaneet valmistumiseen. Koulun ulkopuolella hän kirjoitti pianomusiikkia ja julkaisi nuottejaan. Säveltämistä jatkettuaan hän etsi kuitenkin uuden opiskelupaikan. Kolmekymmentäyhdeksänvuotiaana hän aloitti kontrapunktin opinnot Schola Cantorumissa. Hän oppi sävellystekniikkaa toisessa oppilaitoksessa kuin nuorena jättämässään.

Satie asettui Montmartrelle vuonna 1887. Hän säesti pianolla Le Chat Noirissa ja työskenteli myöhemmin Auberge du Cloussa. Hän soitti laulajien rinnalla ja kirjoitti samalla omia pianonsooloteoksia. Muiden laulujen tukeminen toi elannon, ja hän kirjoitti oman musiikkinsa nuoteiksi. Auberge du Cloussa hän tapasi Debussyn, joka sovitti myöhemmin hänen pianomusiikkiaan orkesterille. Työpaikalla syntynyt kollegasuhde johti uusiin sovituksiin ja esityksiin.
Rodolphe Salisin vuonna 1881 perustama Le Chat Noir kokosi runoilijoita, laulajia, kirjailijoita ja taidemaalareita. Siellä yhdistettiin lauluesityksiä, lehtien julkaisemista ja varjoteatteria. Varjoteatterissa hahmot valaistiin kankaalle ja niitä liikutettiin kertomuksen mukaan. Kabareen esitysten ja julkaisujen tekijät käyttivät samaa paikkaa. Pianisti soitti, runoilijat ja kirjailijat kirjoittivat, ja yleisölle sekä lukijoille esiteltiin heidän valmistamansa esitykset ja lehdet.
Kolme pianoteosta antiikin nimellä
Satie sävelsi kolme Gymnopédietä vuonna 1888. Ensimmäisen käsikirjoituksessa sävellyspaikaksi on merkitty Pariisi ja ajaksi helmikuu 1888. Teos syntyi siis pian Montmartrelle muuton jälkeen. Käsikirjoituksessa on valmistumispäivä, mainoksessa nuottien osto-osoite. Nykyisin levytettyä pianomusiikkia hän kirjoitti ensin käsin ja teki sitten tunnetuksi painetuilla nuoteilla.

Nimi Gymnopédie tulee antiikin Kreikan juhlasta ja tanssista. Ensimmäisen teoksen varhaisissa nuoteissa on myös alaotsikko Antiikin tanssi. Satie käytti nimeä Pariisissa kirjoittamansa pianomusiikin otsikkona. Vanhan tanssin nimi ja modernille pianolle kirjoitetut nuotit ovat näin rinnakkain.
Varhaisessa julkaisussa on myös säkeitä ystävän ja runoilijan Contamine de Latourin teoksesta Les Antiques. Runossa mainitaan sekä sarabandet että gymnopédiat. Tanssinimen valittuaan Satie esitteli siis myös runon, jossa se esiintyy. Pianonuotteihinsa hän sisällytti kollegan säkeitä. Varhainen julkaisu yhdisti hänen sävellyksensä ja runoilijaystävän tekstin.
Esitysohje hitaasti ja tuskallisesti
Mahinan lounas- ja illallislistoilla on Gymnopédie nro 1 Anne Queffélecin soittamana. Raidan yhteydessä lukee Lent et douloureux, hitaasti ja tuskallisesti. Satie käytti sekä nopeutta että tunnetta määrittävää ilmaisua. Vaikka kokoelmalevyillä kappale tunnetaan rauhallisena pianomusiikkina, alkuperäisissä nuoteissa säilyvät säveltäjän valitsemat kaksi ilmaisua.
Teoksessa on hidas kolmijakoinen säestys ja yksinkertainen melodia. Satie asetti sointuja peräkkäin purkamatta heti niiden dissonansseja. Dissonanssi tarkoittaa samanaikaisesti soivien sävelten välille jännitettä luovaa yhdistelmää. Seuraavaan sointuun siirtyessään hän antoi soinnin kuulua edelleen ratkaisematta jännitettä heti.
Melodia jatkuu toistuvan säestyksen päällä. Musiikki toistaa muutamia aineksia ja säilyttää samalla sointujen äänen. Satie valitsi yksinkertaisen materiaalin kolmijakoiseen musiikkiinsa ja määritteli esitysohjeessa tempon ja luonteen.
Opiskelijaksi 39-vuotiaana ja kontrapunktin koe
Vuonna 1905 Satie aloitti Schola Cantorumissa kolmekymmentäyhdeksänvuotiaana. Vuoden 1888 Gymnopédieistä oli kulunut seitsemäntoista vuotta. Tällä kertaa hän opiskeli kontrapunktia, sävellystekniikkaa, jossa eri melodiat etenevät samanaikaisesti. Hän halusi laajentaa musiikillista sanastoaan ja rakenteitaan. Jo pianomusiikkia julkaissut säveltäjä alkoi tutkia melodioiden keskinäisiä suhteita uudelleen. Kabareetyön ja omien julkaisujen jälkeen hän palasi oppitunneille ja tehtävien pariin.

Vuonna 1908 Satie läpäisi kontrapunktin vuosikokeen erittäin hyvällä arvosanalla. Vincent d'Indyn allekirjoittamassa todistuksessa mainitaan myös kelpoisuus sävellysopintoihin. Kolmekymmentäyhdeksänvuotiaana aloittanut oppilas suoritti opinnot ja kokeen. Konservatorion jättämisen, kabareetyön ja pianoteosten julkaisemisen jälkeen hän sai nyt Schola Cantorumin arvion. Gymnopédiesin yksinkertaisten sointujen rinnalle hän opiskeli eri melodioiden yhdistämistä. Koulu kirjasi tuloksen arvosanalla ja allekirjoituksella.
Vuoden 1918 Socratessa Satie käytti Platonin dialogeja musiikin aineistona. Gymnopédiesissä oli antiikin tanssinimi ja ystävän säkeitä, nyt taas Platonin lauseita laulettiin. Antiikin aiheita käyttävät teokset ovat eri kokoonpanoille: toinen pianomusiikkia otsikkoineen ja runosäkeineen, toinen vanhaa tekstiä laulava vokaaliteos. Hän käytti vanhasta kirjallisuudesta ja tanssista valittuja sanoja eri teoksissa. Kirjallisuus säilyi musiikin materiaalina myös kabareessa mainostettujen pianoteosten jälkeen.
Vuoden 1888 Gymnopédies ja vuoden 1917 huonekalumusiikki
Satie kehitti huonekalumusiikin idean vuonna 1917, Gymnopédiesin vuoden 1888 jälkeen. Cocteaulle kirjoittaessaan hän arvosteli tapaa käyttää valsseja ja oopperafantasioita erilaisissa tilaisuuksissa. Muuhun tarkoitukseen sävellettyjen teosten lainaamisen sijasta hän halusi kirjoittaa musiikkia arjen tarpeisiin. Sen piti kuulua elämään kuin huonekalut huoneeseen. Pianoteosten ja tämän ajatuksen kuvauksen välissä oli kaksikymmentäyhdeksän vuotta.
Satien huonekalumusiikkia soitettiin Max Jacobin näytelmän jaksojen välissä Galerie Barbazangesissa 8. maaliskuuta 1920. Teatteri ja musiikki olivat samassa tilassa yleisön kanssa. Hän etsi muuta käyttöä kuin musiikin keskittynyttä kuuntelua erillisessä konsertissa. Cocteaulle kuvattu arjen tarpeisiin tarkoitettu musiikki esiteltiin todellisessa tilaisuudessa. Hänen vuoden 1888 omasta nuottimyynnistään oli kulunut pitkä aika. Nyt hän käsitteli musiikin käyttöä galleriassa, jossa esitettiin toisen kirjailijan näytelmää.
Satie kiinnostui musiikin osasta ihmisten elintiloissa. Cocteaulle hän arvosteli valssien ja oopperafantasioiden käyttöä muissa tilaisuuksissa ja kertoi haluavansa säveltää arkeen sopivaa uutta musiikkia. Ajatuksen voi yhdistää myöhempään taustamusiikkiin. Ennen kaikkea hän halusi vähentää keskustelun peittävää ääntä. Kun puhe ja musiikki olivat samassa huoneessa, hän pyrki säveltämään sen käyttötavan mukaan.
Debussyn sovitukset ja Satien jatkotyö
Debussy sovitti Gymnopédiat nro 1 ja 3 orkesterille. Ne esitettiin Pariisin Salle Érardissa Gustave Doret'n johdolla 20. helmikuuta 1897. Säveltäjäkollega jakoi Satien pianomusiikin eri soittimille. Kabareessa tavattu Debussy esitteli teoksia toisella kokoonpanolla. Itse nuottejaan mainostaneen säveltäjän kaksi kappaletta kuultiin näin kapellimestarin ja orkesterin esittäminä.

Vuonna 1888 Satie antoi pianoteoksilleen tanssinimen ja mainosti nuotteja lehdessä. Vuonna 1905 hän aloitti kontrapunktin opinnot ja läpäisi kokeen vuonna 1908. Myöhemmin hän ehdotti huonekalumusiikkia ja sävelsi Platonin sanat laulettaviksi. Säestäjä kirjoitti omia sooloteoksia ja palasi opetukseen julkaistuaankin niitä. Gymnopédiesissä hän määräsi hitaasti ja tuskallisesti, myyntimainoksessa taas käytti liioittelua ja huumoria. Hän esitteli musiikkinsa laatimalla itse nimet, nuotit ja niistä kertovat tekstit.
Musiikkia Mahinassa
Mahinassa kuullaan Gymnopédie nro 1 Anne Queffélecin esittämänä. Jos tunnistatte sen, voitte kertoa seurueellenne Satien humoristisesta nuottimainoksesta tai hänen paluustaan opiskelijaksi kolmekymmentäyhdeksänvuotiaana.





