Pistekirjoitettu konsertto ja myyty piano: Rodrigon ja Victorian Aranjuez

Kaksi muusikkoa kohtasi Pariisissa

Rodrigo syntyi Espanjan Saguntossa. Lapsena sairastettu kurkkumätä vei lähes koko näön, ja hän opiskeli musiikkia Valenciassa. Kitarakonsertostaan tunnettu säveltäjä oli myös pianisti. Vuonna 1927 hän matkusti Pariisiin opiskelemaan sävellystä Paul Dukas'n johdolla. Nuotintamiseen ja kirjojen lukemiseen hän tarvitsi apua. Sihteeri ja nuottien kopioija Rafael Ibáñez luki hänelle kirjallisuutta ja filosofiaa. Rodrigo muisteli häntä silmiensä korvaajana.

Victoria kasvoi varakkaassa perheessä Istanbulissa, mutta perheen konkurssi muutti elämän. Piano-opettajan avulla hän jatkoi opiskelua ja sai Pariisissa musiikinopettajan pätevyyden. He tapasivat vuonna 1928. Victorian isä vastusti avioliittoa näkövammaisen, epävarmatuloisen muusikon kanssa. Perheen vastustuksen ja eron jälkeen he menivät naimisiin Valenciassa vuonna 1933. Myöhemminkin arjen rahapula pakotti heidät asumaan erillään.

Avioliiton jälkeen Victoria jätti oman pianistiuransa ja osallistui miehensä työhön. Espanjaa, ranskaa ja saksaa taitavana hän käänsi laulutekstejä ja kirjoitti näyttämöteosten tekstejä. Hänen sanojaan käytettiin baleteissa Pavana Real ja Juana y los Caldereros sekä lyyrisessä komediassa El Hijo Fingido. Hän muokkasi myös Kuolleenmeren kääröjen tekstejä laulettaviksi runoiksi. Rodrigon Cervantesin ja Unamunon teksteihin säveltämien laulujen sanat hän käänsi saksaksi ja ranskaksi. Pari käsitteli yhdessä sekä säveliä että sanoja.

Kitarakonsertto tilattiin aterialla

Concierto de Aranjuezin tilaus syntyi aterialla San Sebastiánissa syyskuussa 1938. Rodrigon oman tekstin mukaan kitaristi Regino Sainz de la Maza pyysi Ranskaan palaavaa säveltäjää kirjoittamaan konserton kitaralle ja orkesterille. Kitaristi kuvasi pyyntöä pitkäaikaiseksi toiveekseen, ja Rioja-viinin jälkeen Rodrigo lupasi kirjoittaa sen. Espanjan sisällissota jatkui. Hän säilytti aterian iloisena muistona levottomasta ajasta.

Myös säveltäjän muistama kirjoitusjärjestys on kiinnostava. Noin kaksi kuukautta pyynnön jälkeen Adagion melodia tuli hänen mukaansa kerralla pieneen työhuoneeseen Pariisin rue Saint-Jacquesilla. Pian seurasi finaalin teema. Ensimmäisen osan hän puolestaan kuvasi valmistuneen laskemalla ja harkitsemalla. Ensimmäisenä kuultava osa siis sävellettiin viimeisenä. Teos valmistui Pariisissa vuonna 1939. Espanjaan palatessaan parilla oli matkatavaroissa konserton pistekirjoituskäsikirjoitus.

Madridin eteläpuolinen Aranjuez tunnetaan kuninkaallisesta kesäpalatsista ja puutarhoista. Rodrigo ja Victoria kävelivät siellä vastanaineina. Myöhemmin Adagiota kuvaillessaan Victoria muisteli kävelyjä ja onnellista aikaa. Muistelmissaan hän kutsui musiikkia myös rakkauslauluksi. Yhteisen kävelypaikan nimen saanut teos palasi paljon myöhemmin heidän elämäänsä käsittelevään kirjaan.

Vuosi, jolloin piano piti myydä

Espanjan sisällissodan alkaessa olot vaikeutuivat. Rodrigon Pariisin-opintoja tukenut stipendi keskeytettiin. Pari asui espanjalaispakolaisina näkövammaisten laitoksessa Saksan Freiburgissa ja opetti huoneessaan espanjaa ja musiikkia. Rodrigo tutki Schwarzwaldin linnunlaulua ja kirjoitti myös Käen laulun. Vakaan asuinpaikan puuttuessakin hän kuunteli ympäristöä ja jatkoi laulutekstien säveltämistä.

Vuonna 1939 Victoria menetti lapsensa raskauden aikana ja sairastui itse vakavasti. Pari myi rakkaan Pleyel-pianonsa hoidon maksamiseksi. Victorian muistelmissa on myös vuokraemäntä Amalia Carrascon kertomus Rodrigosta soittamassa öisin ja luomassa surullista melodiaa vaimon ollessa sairaalassa. Piano oli Victorian vanhempien lahja. Sen myynti kuvaa selvästi parin taloudellisia vaikeuksia.

Pistekirjoituksesta soittajien nuoteiksi

Rodrigo sävelsi pistekirjoitusnuoteilla. Muusikoita varten musiikki piti siirtää tavalliseen nuottikirjoitukseen. Hän saneli sävelet yksitellen ja soitin kerrallaan ammattimaiselle kopioijalle. Myös korkeudet, kestot sekä ylennys- ja alennusmerkit ilmoitettiin. Kopioija kirjasi ne viivastolle, ja Rodrigo teki viimeisen tarkastuksen Victorian kanssa. Konserton monien stemmojen siirtäminen vaati saman musiikin toistuvaa tarkistamista pistekirjoituksena, suullisesti ja tavallisina nuotteina.

Sainz de la Maza sai näin valmistetun käsinkirjoitetun kappaleen ja valmisteli kantaesityksen. Säveltäjän pistekirjoitusnuotitkin säilyivät. Niiden rinnalla oli Rafael Ibáñezin, ammattikopioijien ja Victorian kirjaamia nuotteja. Sanellessaan Rodrigo selitti osuudet soittimittain ja tarkasti lopullisen version Victorian kanssa. Useat ihmiset kirjoittivat ja tarkistivat sävelet ja merkit, jotta muusikot saattoivat lukea hänen mielessään olevan kitara- ja orkesterimusiikin.

Melodia englannintorvelta kitaralle

Adagion ensimmäisen melodian soittaa englannintorvi, ei kitara. Kitara tukee sitä näppäiltyjen sointujen avulla ja ottaa saman fraasin vastaan koristeltuna. Soittimet jakavat teeman, ja myöhemmin kitara esittää sen kokonaan yksin. Seuraavassa kadenssissa solisti kehittää pitkiä fraaseja ilman orkesterin säestystä. Sen jälkeen orkesteri soittaa teeman voimakkaasti. Pienestä solistiäänestä alkava vuoropuhelu laajenee usean soittimen yhteissoitoksi.

Melodian kaarteita voi kuulla myös Andalusian syvän laulun, cante jondon yhteydessä. Ensimmäisessä ja viimeisessä osassa kuusi iskua voidaan laskea kahdeksi kolmen tai kolmeksi kahden ryhmäksi. Orkesteri ottaa vastaan kitaran kielten pyyhkäisyllä esittämän rytmin. Keskiosan pitkä melodia ja molempien reunojen tanssirytmit selventävät yhdessä konserton rakennetta. Adagio päättyy lyhyeen duuriloppuun ja kitaratrilliin.

Barcelonan kantaesitys ja Mahinan lista

Konsertto kantaesitettiin Barcelonan Palau de la Música Catalanassa 9. marraskuuta 1940. Sainz de la Maza soitti kitaraa ja César Mendoza Lasalle johti Barcelonan filharmonista orkesteria. Pariisissa pistekirjoituksella sävelletty musiikki kuultiin nyt solistin ja orkesterin yhteisesityksenä. Victoria toipui ja synnytti Cecilia-tyttären seuraavana vuonna. Pianon myynnin jälkeen jatkuneet säveltäminen ja esitysvalmistelut kuvaavat arkea teoksen valmistumiseen ja kantaesitykseen asti.

Mahinan lounaslistalla Adagio on James Galway Plays Rodrigo -albumilta, jossa soittavat huilisti Galway ja kitaristi Kazuhito Yamashita. Yamashita levytti Concierto de Aranjuezin Jean-François Paillardin kamariorkesterin kanssa. Galway esitti huilusovituksen alun perin kitaralle kirjoitetusta Fantasía para un gentilhombresta. He välittivät Rodrigon musiikkia kitaralla ja huilulla. Levyllä on myös Galwayn soittama Concierto pastoral.

Molemmilla aterialistoilla oleva Narciso Yepes osallistui myös teoksen leviämiselle tärkeään konserttiin. Vuonna 1950 hän soitti sen Pariisin Théâtre des Champs-Élysées'ssä Espanjan kansallisorkesterin kanssa Ataúlfo Argentan johdolla, kymmenen vuotta kantaesityksen jälkeen. Cecilia perusti myöhemmin kustantamon ja kummankin vanhemman nimeä kantavan säätiön. Säätiö säilyttää käsikirjoituksia. Victorian ja Joaquínin yhdessä valmistamien nuottien välittäminen uusille muusikoille jatkui siis seuraavassa sukupolvessa.

Musiikkia Mahinassa

Mahinan lounas- ja illallismusiikissa kuullaan Concierto de Aranjuezin katkelma Narciso Yepesin soittamana. Kitaramelodian aikana voitte muistaa Rodrigon ja Victorian yhdessä: he siirsivät pistekirjoituksen nuoteiksi ja tarkastivat partituurin rinnakkain.