Tässä artikkelissa
Lyhyt vastaus
Corellin La Foliassa viulu ja säestys muuntelevat yhdessä Portugalista peräisin olevaa tanssia. Hän sijoitti sen vuonna 1700 julkaisemansa viulusonaattikokoelman loppuun. Hitaiden muunnelmien jälkeen tulee nopeita, ja lopussa säestäjäkin saa nopeita säveliä. Vanha tanssimateriaali vaatii sekä solistilta että säestäjältä taitoa.
Syvemmin
Portugalista Iberian niemimaalle
Folia on Corellia paljon vanhempi tanssi. Sen alkuperä on Portugalissa, ja varhaisimmat esimerkit ovat 1400-luvulta. Muusikot soittivat sitä uudelleen ja lisäsivät uusia muunnelmia. Corellin elinaikana 1600-luvun lopulla se oli jo tuttu aihe italialaisillekin muusikoille. Viulusonaatin säveltäjänimen takana on siis sukupolvien tanssijoiden ja soittajien välittämä historia.
Folia kehittyi kansanomaisena tanssina Iberian niemimaalla myöhäiskeskiajalla. Portugalin juurista se levisi myös Espanjaan ja sai tärkeän aseman iberialaisessa soitinmusiikissa 1600- ja 1700-luvuilla. Savall kokosi eri aikojen folioita yhdelle levylle. Corellin ja Marin Marais'n rinnalle hän sijoitti Diego Ortizin ja anonyymia musiikkia, joten mukana on myös kuuluisia säveltäjiä vanhempaa aineistoa.
Levyn kokoonpanossa on useita tanssia tukevia sointeja. Savall soittaa viola da gambaa, ja muut muusikot vihuelaa, kitaraa, teorbia, cembaloa, urkuja ja harppua. Lyömäsoittajan lisäksi mukana on kastanjettien ja kellojen soittajia. Jousisoittimet, näppäiltävät kielet, kosketinsoittimet ja lyömäsoittimet lisäävät eri ääniä folian toistoihin. Savallin iberialaisessa musiikissa on huomattavasti enemmän soitinlajeja kuin Corellin viulusonaatissa.
Kaksikymmentäkolme muunnelmaa ja säestäjän vuoro
Corelli julkaisi kaksitoista viulusonaattia opuksena 5 vuonna 1700 ja omisti ne Brandenburgin vaaliruhtinattarelle Sophie Charlottelle. Viimeisenä on d-mollisonaatti La Folia. Kokoelmasta ilmestyi 1700-luvulla yli neljäkymmentä myöhempää laitosta. Viulunopiskelijat etsivät musiikkia, ja oppilas Geminiani sovitti sitä myös jousiyhtyeelle. Mahinan lounas- ja illallislistoilla on op. 5:n nro 12 Purcell Quartetin albumilta. Kvartetti levytti sen Lontoon St Barnabas -kirkossa toukokuussa 1986.
La Folian teemaa seuraa kaksikymmentäkolme muunnelmaa. Viulu vaihtelee nopeiden lyhyiden sävelten ja pitkien yhtenäisten linjojen välillä. Corelli sijoitti hitaita muunnelmia nopeiden väliin, jotta tempo ja luonne vaihtuisivat saman teeman toistuessakin. Lopussa basso continuo saa nopeita kuudestoistaosanuotteja. Se on bassolinjasta ja soinnuista koostuva solistia tukeva säestys. Säestäjälläkin on siis kiireinen lopetus, eivätkä tekniset vaatimukset kohdistu vain viulistiin.
Ranskalainen teos samasta tanssista
Vuonna 1701, Corellin sonaatin jälkeisenä vuonna, ranskalainen Marin Marais sisällytti folian toiseen viola da gamba -kokoelmaansa. Nimi Folies d'Espagne tarkoittaa Espanjan folioita. Hän kertoi työskennelleensä huolellisesti basso continuon parissa ja nuottien kaivertamisenkin vaatineen paljon aikaa. Italialainen viulusonaatti ja ranskalainen gambateos käyttivät siis samaa tanssimateriaalia lähes samaan aikaan. Marais'n teoksessa on kolmekymmentäkaksi muunnelmaa, yhdeksän enemmän kuin Corellilla.
Marais hyödynsi gamban mahdollisuutta soittaa useita kieliä samanaikaisesti sointuina. Hän yhdisti soolomelodian ja bassosäestyksen ja kirjoitti joihinkin muunnelmiin kitarankielten pyyhkäisyä muistuttavia kuvioita. Kitaramainen ilmaisu voidaan yhdistää folian iberialaiseen tanssialkuperään. Sama folia käytti siis viulun nopeita kuvioita ja gamban täyteläisiä sointuja eri tavoin. Marais koristeli tanssin omalla soittimellaan, sen kielillä ja soinnuilla.
Oppilas matkusti Roomasta Lontooseen
Corellin oppilas Francesco Geminiani vei opettajan musiikin Englantiin. Rooman-opintojen jälkeen hän muutti Lontooseen kaksikymmentäseitsemänvuotiaana ja työskenteli myöhemmin Dublinissakin. Hänen ensimmäiset Lontoossa esittelemänsä concerti grossi olivat Corellin sonaattien sovituksia, eivät uusia omia teoksia. Corelli oli suosittu myös Englannissa. Geminiani muutti viulusoolon ja säestyksen jousiyhtyeen kesken jaettaviksi.
Sovituksessa Geminiani täydensi sonaateissa vihjattua harmoniaa ja kontrapunktia. Hän laajensi samanaikaisten melodioiden suhteita ja jakoi soolo- ja säestysosuuksia useammille jousiäänille. Useat soittimet osallistuivat aiemmin yhden solistin soittamaan musiikkiin. Boston Baroque käytti hänen F-duurikonsertossaan alkuperäisen Corellin sonaatin koristeita. Se ja La Folia tulivat samalle levylle, jossa kaksi erilaista sonaattia kuullaan hänen yhtyesovituksinaan.
Geminianin La Foliassa pieni solistiryhmä ja suurempi jousiryhmä vuorottelevat. Pieni ryhmä on concertino, suuri ripieno. Viulun ja säestyksen keskustelu laajeni siis kahden ryhmän vaihdoksi. Vuoden 1749 soitto-oppaassaan hän muisteli myös opettajan olleen erityisen tyytyväinen La Folian säveltämiseen. Corelli muutti portugalilaisen tanssin viulusonaatiksi, oppilas jakoi sen useille jousille. Sama teema sai eri kokoonpanot.
Vivaldin toinen folia
Myös Vivaldi kirjoitti folia-muunnelmia. Hän rakensi teoksen yhdestä teemasta ja yhdeksästätoista muunnelmasta. Alkumelodia säilyy tunnistettavana, mutta rytmi, tempo, voimakkuus ja sävelten yhdistäminen tai erottaminen muuttuvat. Toistoissa kestot, voima ja nopeus määrätään uudelleen. Yli 150 säveltäjää on kirjoittanut tästä vanhasta melodiasta. Corellin, Marais'n ja Vivaldin valintoja eri soittimista ja muunnelmamääristä seurasivat myöhempien säveltäjien ratkaisut.
Vivaldin folia kuuluu Giuseppe Salan Venetsiassa vuonna 1705 julkaisemaan opukseen 1. Kokoelmassa on kaksitoista triosonaattia kamarimusiikkiin. Vivaldi päätti sen foliaan, kuten Corelli viulusonaattikokoelmansa. Musiikkia saattoi soittaa myös kotien yksityisissä kokoontumisissa. Tuttu tanssi päätti näin aatelisten ja musiikinharrastajien yhteissoittoon tarkoitetun kamarimusiikkikokoelman.
Nykyiset jousisoittajat polkevat jalkaa
Yhdysvaltalainen säveltäjä Michi Wiancko muokkasi Geminianin La Foliaa ja antoi jousisoittajille myös lyömäsoittimia ja jalanpoljentaa. Hän lisäsi col legno -soittoa, jossa kieltä lyödään jouhen sijasta jousen puulla, ja sul ponticelloa, jossa jousta liikutetaan tallan lähellä. Näin jousisoinnin luonne muuttuu. Toistuvien harmonioiden päällä yhtye ja solistit vuorottelevat ja pienet motiivit siirtyvät muusikolta toiselle. Jousien sävelet ja soittajien askeleet ovat samassa partituurissa.
Wiancko valmisti yhdentoista muusikon version vuoden 2021 konserttiin. Hän sovitti esittäjämäärän tartuntojen ehkäisysääntöihin ja jakoi musiikin uudelleen. Iberian tanssisoittajista Corellin solistiin ja säestäjään, Geminianin kahteen jousiryhmään ja Wianckon polkeviin soittajiin folian soittajien liikkeet ja soittimet ovat muuttuneet. Mahinan Purcell Quartet -raidassa kuullaan historian vaihe, jossa Corelli kirjoitti viululle ja basso continuolle. Lopun nopeat säestyssäveletkin ovat hänen muusikolle antamansa tehtävä.
Musiikkia Mahinassa
Mahinan musiikissa on Corellin La Folia Purcell Quartetin soittamana. Sama teema muuntuu useita kertoja, joten ateriallakin yhden tai kahden fraasin kuuleminen antaa iloa aiemman melodian muutosten vertailusta.
