Tässä artikkelissa
Lyhyt vastaus
Vuonna 1903 Debussy kuuli Rameaun oopperan Castor et Pollux ja kirjoitti siitä myönteisen arvion Gil Blas -sanomalehteen. Kaksi vuotta myöhemmin hän viimeisteli pianokokoelmansa Images ensimmäisen osan. Sen alussa on Reflets dans l'eau, keskellä Hommage à Rameau ja lopussa Mouvement. Veteen ja liikkeeseen viittaavien nimien väliin hän sijoitti vanhan ranskalaisen säveltäjän nimen. Lokakuussa 1905 julkaistussa kokoelmassa on kolme kappaletta yhdelle pianolle. Toisen, luonteeltaan hitaaksi sarabandeksi määrätyn teoksen hän omisti Rameaulle.
Syvemmin
Rameaun kohtaaminen konserttisalissa vuonna 1903
Debussy kuuli Castor et Pollux -oopperan kaksi ensimmäistä näytöstä Pariisin Schola Cantorumissa. Gil Blas -lehden arvostelu julkaistiin myöhemmin kokoelmassa Monsieur Croche. Kirjoituksessaan hän mainitsi itse sekä esityspaikan että kuulemansa osuuden. Vuoden 1903 alun konserttikokemusta ja Rameaun uudelleenarviointia voi tarkastella myöhemmän Hommage à Rameau -pianoteoksen yhteydessä.
Castorin hautajaisia käsittelevässä kohdassa Debussy kiinnostui surevista ihmisistä enemmän kuin heidän antiikin puvuistaan ja kypäristään. Oopperan henkilöissä hän havaitsi surua, jonka hän ja aikalaisyleisö tunsivat. Pollux'n yksinpuhelusta hän kirjoitti unohtaneensa ajan ja paikan erot ja kokeneensa Rameaun aikalaisenaan. Konsertin vaikutusta selittäessään hän arvosti henkilöiden tunteiden ilmaisua enemmän kuin sävellyksen vanhuutta. Rameau edusti hänelle sekä vanhaa Ranskaa että säveltäjää, jonka teoksia piti soittaa ja kuulla uudelleen.
Ranskassa oli tuolloin ryhdytty palauttamaan Rameaun nuotteja ja julkaisemaan niitä. Vuonna 1894 Francis Magnard kehotti Le Figaro -lehdessä tähän työhön. Durand-kustantamo alkoi seuraavana vuonna julkaista kokonaislaitosta. Vanhan musiikin esittämiseen tarvittiin luettavia nuotteja. Lehdessä esitetty ehdotus johti säveltäjien ja kustantajan yhteiseen toimitustyöhön, jossa kosketinsoitinteokset ja oopperat järjestettiin eri niteisiin. Kustantaja ja toimittajat valmistelivat aineistoa, jotta muutkin muusikot pääsisivät tutustumaan konserttisalissa Debussyn kuulemaan Rameaun musiikkiin.
Ensimmäisen oopperan kiista ja Rameaun kokonaislaitos
Rameaun ensimmäinen ooppera Hippolyte et Aricie esitettiin Pariisissa 1. lokakuuta 1733. Hän oli silloin viisikymmenvuotias ja tunnettiin lähinnä harmonian teoreetikkona. Ooppera menestyi, mutta sen musiikki herätti myös kiistaa. Säveltäjä, jonka nimi myöhemmin nostettiin esiin Ranskan musiikkiperinteestä keskusteltaessa, jakoi yleisön mielipiteitä jo ensimmäisessä oopperassaan. Debussyn ihailemaan uraan kuuluivat sekä musiikkiteorian jäsentäminen kirjoittajana että uuden musiikin esittäminen näyttämöllä.

Rameau muokkasi Hippolyte et Aricieta uusia esityksiä varten. Vuosien 1742 ja 1757 esityksiä varten laaditut versiot ovat säilyneet. Samannimisen oopperan sisältö siis vaihtelee sen mukaan, minkä ajan säveltäjän muokkaamat nuotit valitaan. Opéra-Comique käytti vuoden 1757 versiota vuoden 2020 tuotannossaan.

Debussy osallistui toimittajana Durandin Rameau-kokonaislaitokseen. Saint-Saëns vastasi vuoden 1895 ensimmäisen niteen kosketinsoitinteoksista, ja muun muassa d'Indy, Dukas ja Guiraud työskentelivät oopperoiden parissa. Debussyn toimittama Les Fêtes de Polymnie julkaistiin vuonna 1908. Kunnioitettuaan edeltäjää pianoteoksensa nimessä vuonna 1905 hän osallistui myös tämän oopperanuottien julkaisemiseen. Kustantajan ja muusikoiden jakamassa työssä hän luki ja järjesti tietyn teoksen. Rameau-kiinnostus jatkui arvosteluista ja säveltämisestä nuottien toimittamiseen.
Myös kollegat käyttivät vanhaa ranskalaista musiikkia omissa teoksissaan. Dukas kirjoitti pianomuunnelmia Rameaun teemasta ja Ravel antoi Couperinin nimen teokselleen Le Tombeau de Couperin. Debussyn ympärillä edeltäjien nimet ja musiikki päätyivät uusiin sävellyksiin. Dukas muunteli vanhaa teemaa, Debussy taas kirjoitti itsenäisen pianoteoksen Rameaun kunniaksi. Saman ajan säveltäjät muistivat aiempia muusikoita mutta valitsivat eri nimiä ja muotoja. Kunnioituksen kohde ja sävellyksen sisältö liittyivät eri teoksissa toisiinsa eri tavoin.
Sarabande ilman muodon tiukkaa jäljittelyä
Imagesin ensimmäisessä kokoelmassa ovat järjestyksessä Reflets dans l'eau, Hommage à Rameau ja Mouvement. Debussy viimeisteli kolme kappaletta vuonna 1905 ja julkaisi ne pianokokoelmana. Vettä ja liikettä mainitsevien nimien väliin hän sijoitti todellisen säveltäjän nimen. Keskimmäinen teos ilmaisee kunnioitusta, sitä edeltävällä ja seuraavalla on toiset luonteet. Hän kirjoitti ja korjasi kaikki kolme ennen niiden lähettämistä Durandille. Vanhan oopperan koskettama säveltäjä esitti Rameaun kunnianosoituksen uuden pianokokoelman yhtenä teoksena.
Debussy määräsi nuoteissa soittamaan hitaasti ja painokkaasti. Hän lisäsi sarabanden tyylin mutta kehotti välttämään sen tiukkaa noudattamista. Sarabande on vanhoissa sarjoissa käytetyn tanssin nimi. Tempon ja luonteen lisäksi hän siis määritteli, miten läheisesti tanssimuotoa tuli seurata. Rameauta kunnioittava nimi ja sarabande viittaavat vanhaan musiikkiin, mutta pianisti soittaa Debussyn nuotteja hänen ohjeidensa mukaan. Vanhan tanssin nimi ja toive sen muodon vapaasta käsittelystä ovat nuoteissa rinnakkain.
Lähetettyään kokoelman Debussy kysyi kustantaja Jacques Durandilta, oliko tämä itse soittanut kolme kappaletta. Hän toivoi myös, että ne saisivat paikan pianokirjallisuudessa Schumannin ja Chopinin rinnalla. Edeltäjän nimen teokselleen antanut säveltäjä odotti samalla oman musiikkinsa julkaisua ja arvioita. Kirjeessä hän ei selittänyt kunnianosoituksen syitä pitkästi, vaan kertoi kolmen uuden kappaleen yhteensopivuudesta ja niiden mahdollisesta vastaanotosta.
Ennen lähettämistä tehtiin vielä muutoksia. Elokuussa 1905 Debussy ilmoitti Durandille lähettävänsä kappaleet seuraavalla viikolla, mutta lykkäsi sitä, koska Reflets dans l'eau ei tyydyttänyt häntä. Hän kertoi kirjoittavansa toisen kappaleen uusien harmonisten löytöjensä pohjalta ja lähetti kokoelman kuun lopussa. Hän tarkasti siis loppuun saakka aloituskappaletta, joka julkaistiin Rameau-kunnianosoituksen kanssa. Mahinan lounas- ja illallislistoilla on Hommage à Rameau Michelangelin soittamana. Se kuuluu työhön, jossa Debussy korjasi kolmea kappaletta yhdessä ja valmisteli niiden julkaisua.
Oma pianoteos ja edeltäjän oopperanuotit
Vaikka teos kunnioittaa Rameauta, sitä tuskin voi pitää tämän musiikkityylin suorana jäljennöksenä. Debussy kirjoitti omaa pianomusiikkiaan edeltäjän nimellä. Oopperan kuulemisen kokemus, vanhaan tanssiin viittaava esitysohje ja valmis pianoteos seuraavat toisiaan. Rameaun musiikkia arvostanut Debussy käytti uudessa teoksessa omia sointujaan ja pianon ilmaisukeinojaan.


Vuonna 1905 Debussy julkaisi pianomusiikkinsa, ja vuonna 1908 ilmestyi hänen toimittamansa Rameaun ooppera Les Fêtes de Polymnie. Saint-Saënsin, d'Indyn, Dukasin ja Guiraud'n tavoin hän luki ja järjesti vanhoja nuotteja kokonaislaitosta varten. Hän jatkoi sekä pianomusiikin säveltämistä että edeltäjän oopperan julkaisemista. Myönteisen arvostelunsa jälkeen hän käytti aikaa omaan säveltämiseen ja nuottien toimittamiseen. Konsertin herättämä kiinnostus jatkui erilaisissa julkaisuissa.
Menneisyydestä löytynyt aikalainen
Vuonna 1915 Debussy kirjoitti sonaatin huilulle, alttoviululle ja harpulle. Siinäkin hän jatkoi kiinnostustaan vanhaan ranskalaiseen musiikkiin, kymmenen vuotta Hommage à Rameaun julkaisun jälkeen. Kokoonpano vaihtui pianosta kolmen soittimen kamarimusiikiksi, mutta aikaisempaan musiikkiin viittaaminen jatkui. Pianokunnianosoituksen ja oopperan toimittamisen jälkeen hän sävelsi uutta kamarimusiikkia.
Debussyn vuonna 1903 kuulemassa oopperassa henkilö itki menetettyä rakastettuaan. Arvostelussaan hän kirjoitti surun koskettavan myös oman aikansa ihmisiä. Vuonna 1905 kustantamoon lähettämässään pianoteoksessa hän käytti Rameaun nimeä ja sarabanden tyyliä koskevaa ohjetta. Durandille hän ilmaisi toiveen kolmesta kappaleesta Schumannin ja Chopinin rinnalla. Hän kirjoitti vanhan musiikin ihailustaan ja odotti sitten uuden musiikkinsa esityksiä ja julkaisua. Kunnioitetun edeltäjän nimi säilyi kokoelman toisessa teoksessa.
Musiikkia Mahinassa
Mahinan musiikissa kuullaan myös Hommage à Rameau Michelangelin soittamana. Sen soidessa voitte jakaa tarinan siitä, miten Debussy osoitti pianoteoksella kunnioitusta kauan ennen häntä eläneelle muusikolle.





