Tässä artikkelissa
- Soittimen pituutta tärkeämpiä ovat sävelet, joihin se yltää
- Miksi rekonstruktio tarvittiin?
- Sabine Meyerin valitsema bassettiklarinetti
- Helpoin tapa löytää matalat sävelet korvin
- 2. osassa hengitys kuuluu ennen rekisteriä
- Kun sama teos avautuu uudelleen toisella soittimella
- Kun kohtaat bassettiklarinetin ensimmäistä kertaa
Lyhyt vastaus
Sabine Meyer levytti Mozartin klarinettikonserton K.622 bassettiklarinetilla, jonka rekisteri ulottuu tavallista A-klarinettia alemmas. Teoksesta esitetään sekä bassettiklarinetille rekonstruoitua että tavalliselle klarinetille välittynyttä perinteistä versiota. Rekonstruktiossa melodia voi jatkua matalammille sävelille. Kyse ei ole sointivärien paremmuudesta vaan siitä, kuinka pitkälle melodia voi jatkua yhtenäisenä ylhäältä alas.
Kolme tapaa kuulla matalat sävelet
- K.622:sta tutkitaan ja esitetään rinnakkain bassettiklarinetille rekonstruoitua versiota sekä tavalliselle klarinetille välittynyttä perinteistä versiota.
- Bassettiklarinetin laajennettu alarekisteri antaa melodian jatkua alaspäin ilman, että sen loppu on siirrettävä ylemmäs.
- Sabine Meyerin levytyksessä voit kuunnella sointiväriä ja hengitystä kohdissa, joissa korkea ja matala rekisteri vuorottelevat nopeasti.
Syvemmin
Soittimen pituutta tärkeämpiä ovat sävelet, joihin se yltää
Bassettiklarinetti on tavallista klarinettia pidempi, ja sen koneistoa on laajennettu matalampia säveliä varten. Se ei ole sama soitin kuin samankaltaisesti nimetty bassettitorvi. K.622:ta kuunnellessa soittimien luokkia ei tarvitse opetella ulkoa. Olennaista on kuulla, että melodia voi laskeutua odotettua alemmas.
Matalien sävelten vaikutus ei ole vain ”tummempi” väri. Kun korkealta alkanut lause jatkuu alas muuttamatta suuntaa kesken kaiken, melodian kielioppi muuttuu. Siihen syntyy saman ihmisen korkealla ja matalalla äänellä lausuman virkkeen kaltainen laajuus.
Miksi rekonstruktio tarvittiin?
Mozartin omakätinen partituuri ei ole säilynyt. Bassettiklarinettiversio on rekonstruoitu varhaisten painettujen lähteiden, säilyneen K.621b-luonnoksen, soittimen rakenteen ja melodioiden samankaltaisuuden perusteella. Rekonstruoitu bassettiklarinettiversio ja perinteinen versio ovat saatavilla erillisinä nuottilaitoksina.
Täsmällisempää on kuvata laitosta säilyneen aineiston perusteella mahdollisimman vakuuttavasti rekonstruoiduksi alarekisteriksi kuin väittää alkuperäisen teoksen löytyneen täydellisesti. Myös perinteisellä versiolla on pitkä esityshistoria, ja versiot tarjoavat erilaisia tulkintoja.
Sabine Meyerin valitsema bassettiklarinetti
Sabine Meyer esitti konserton tavallista alemmas yltävällä bassettiklarinetilla. Hänen kanssaan soitti Staatskapelle Dresden Hans Vonkin johdolla.
Älä yritä merkitä jokaista matalaa säveltä Sabine Meyerin esityksessä. Kuuntele ensin, kuinka sujuvasti ääni liikkuu korkean ja matalan rekisterin välillä. Vertaa sitten samaa kohtaa tavallisen klarinetin versioon. Näin voit arvioida, miten bassettiklarinetin laajempi rekisteri muuttaa melodian suuntaa.
Helpoin tapa löytää matalat sävelet korvin
Etsi 1. osasta lause, jossa nopeasti liikkuva solisti laskeutuu äkisti alas. Perinteisessä versiossa soittimen raja siirtää eräät katkelmat ylemmäs, kun taas rekonstruktiossa ne jatkavat alaspäin. Ero kuuluu selvimmin, kun kuuntelet saman lyhyen kohdan versioista vuorotellen.
Myös 3. osan rondossa solisti liikkuu laajasti korkean ja matalan rekisterin välillä kirkkaan teeman palatessa. Älä korosta vain matalien sävelten painoa, vaan kuuntele, liittyvätkö ylä- ja alarekisteri samaan hengitykseen. Näin soittimen laajuus tuntuu selvemmin.
2. osassa hengitys kuuluu ennen rekisteriä
K.622:n 2. osa on Adagio, ja se kuuluu sekä rekonstruoituun että perinteiseen versioon. Hitaassa osassa alarekisterin yllätyksen sijaan keskiössä ovat pitkä melodia ja lauseen lopun lepo.
Klarinetti lausuu pitkän lauseen ja orkesteri vastaa lyhyesti. Kun seuraat hengityspaikkoja, kuulet ettei soittimen ääni ilmesty ja katoa äkkiä vaan liittyy ilman virtaukseen. Bassettiklarinetin matalat sävelet asettuvat luontevimmin juuri tähän pitkään hengitykseen.
Kun sama teos avautuu uudelleen toisella soittimella
Versioiden ja soittimien historia ei ole klassista musiikkia vaikeuttava este vaan syy kuunnella tuttu teos uudelleen. Voit pitää tavallisen klarinetin versiosta tai tuntea bassettiklarinetin matalat linjat läheisemmiksi. Tärkeintä on ilo, joka syntyy todellisen äänellisen eron kuulemisesta.
Myöskään Mahina Vegan Tablen klassisen musiikin artikkelit eivät määrää yhtä oikeaa vastausta vaan jättävät seuraavaa kuuntelua varten kysymyksen. Etsimme yhdessä uusia eroja tutuista teoksista, kuten hetkeä, jolloin yksi matala sävel muuttaa koko melodian painoa ja suuntaa.
Kun kohtaat bassettiklarinetin ensimmäistä kertaa
- Ovatko bassettiklarinetti ja bassettitorvi sama soitin?
- Eivät. Molemmat liittyvät matalaan rekisteriin, mutta niiden rakenne, viritys ja käyttötapa eroavat.
- Onko Mozartin omakätinen konserttopartituuri säilynyt?
- K.622:n täydellistä omakätistä partituuria ei ole säilynyt. Nykyinen rekonstruktio perustuu varhaiseen aineistoon ja siihen liittyvään luonnokseen.
- Onko tavalliselle klarinetille tarkoitettu versio väärä?
- Ei. Perinteistä versiota on esitetty pitkään, ja nykyään sitä soitetaan rekonstruoidun version rinnalla.
- Miten eron kuulee kaikkein helpoimmin?
- Kuuntele saman osan sama kohta peräkkäin tavallisella klarinetilla ja bassettiklarinetilla. Vertaa, siirtyykö melodian loppu ylemmäs vai jatkuuko se alaspäin.
Tutustu Mahina Vegan Tablen nykyiseen tilaan ja vierailutietoihin.
Katso Mahina Vegan Tablen vierailutiedot
