Tässä artikkelissa
  1. Stadlerille kirjoitettu laajennettu rekisteri
  2. Varhaiset julkaisut ja vuoden 1802 arvostelu
  3. Meyerin valitsema bassettiklarinetti
  4. Orkesterin jäsenestä solistiksi
  5. Nykyjulkaisun kaksi soolo-osuutta
  6. Musiikkia Mahinassa

Lyhyt vastaus

Mozart kirjoitti klarinettikonserton K.622 Anton Stadlerin soittimelle, jonka matala rekisteri oli tavallista laajempi. Valmis omakätinen partituuri ei ole säilynyt. Varhaisissa kuolemanjälkeisissä julkaisuissa soolo-osuus muutettiin tavalliselle klarinetille. Nykyiset bassettiklarinettiversioiden toimittajat vertaavat säilynyttä käsikirjoituskatkelmaa, painettuja nuotteja ja vuoden 1802 arvostelua palauttaakseen kadonneet matalat sävelet.

Syvemmin

Stadlerille kirjoitettu laajennettu rekisteri

Mozart kirjoitti klarinettikonserton K.622 Anton Stadlerille vuonna 1791. Aiemmin hän oli säveltänyt tälle myös klarinettikvinteton K.581. Kvintetossa on neljä jousisoitinta ja klarinetti, konsertossa taas orkesteri ja sooloklarinetti. Stadler sai kamarimusiikissa osuuden pienen jousiryhmän kanssa ja konsertossa soolon suuren orkesterin edessä. Mozart käytti saman muusikon soitinta kahdessa yhteissoiton muodossa ja kirjoitti klarinetin ja jousien yhteistä musiikkia.

Bassettiklarinetin kirjoitettu ääniala. Alareunan pienet nuotit merkitsevät matalia säveliä, joita tavallinen klarinetti ei voi soittaa.
Bassettiklarinetin kirjoitettu ääniala. Alareunan pienet nuotit merkitsevät matalia säveliä, joita tavallinen klarinetti ei voi soittaa.

Stadlerin klarinetissa oli tavallisen matalan E:n alapuolella neljä säveltä: Es, D, Cis ja C. Laajennus antoi solistille mahdollisuuden soittaa aiempaa matalammalta. Soitinta kutsutaan nykyään bassettiklarinetiksi. Se ulottuu neljä puoliaskelta tavallisen klarinetin alinta säveltä alemmas, joten säveltäjä saattoi kirjoittaa melodioita tähän rekisteriin. Nuottien matala C vaatii soittimen, jolla sen voi soittaa. Nämä neljä säveltä liittyvät suoraan alkuperäisen soolo-osuuden ja myöhempien painettujen versioiden eroihin.

Varhainen käsikirjoituskatkelma alkaa G-vireiselle bassettitorvelle kirjoitettuna musiikkina. Työn edetessä Mozart aikoi vaihtaa solistisoittimen A-vireiseen bassettiklarinettiin, ja muutoksen jäljet säilyivät käsikirjoituksessa. Bassettitorvelle alkaneen suunnitelman ja valmiin A-duurikonserton välissä tehtiin siis korjauksia. Katkelmassa on säveltäjän omalla kädellä kirjoittamia nuotteja. Se on yksi aineistoista, joiden avulla toimittajat tutkivat täyden partituurinsa menettäneen konserton soolo-osuutta. Siinä voi seurata alkuperäisen soitinvalinnan muuttumista.

Varhaiset julkaisut ja vuoden 1802 arvostelu

Vuosien 1801 ja 1802 paikkeilla kolme kustantajaa julkaisi konserton stemmat. Kaikissa poistettiin bassettirekisteri ja painettiin soolo-osuus tavalliselle klarinetille. Stadlerin laajennetulle soittimelle kirjoitettu musiikki muutettiin pienemmän äänialan instrumentille. Mozartin kuoleman jälkeen konserttoa esittävät muusikot saattoivat käyttää näitä nuotteja. Painettujen nuottien mukana levisi soolo-osuus, jossa matalimmat sävelet oli siirretty muihin rekistereihin.

Stadlerin Riian-konsertin ohjelma 21. maaliskuuta 1794. Siinä on bassettiklarinetin kuva.
Stadlerin Riian-konsertin ohjelma 21. maaliskuuta 1794. Siinä on bassettiklarinetin kuva.

Vuonna 1802 arvostelija kirjoitti konserton olevan sävelletty klarinetille, joka ulottui matalaan C:hen. Hän huomautti, että painetun soolo-osuuden useat kohdat pitäisi soittaa oktaavia alempaa, ja mainitsi myös Adagion muutokset. Arvostelu on aikalaistodistus, jota käytetään matalien sävelten palauttamiseen. Jo varhaisen julkaisun lukija tunsi alkuperäisen soittimen äänialan ja painetun stemman eron. Nykyiset toimittajat vertaavat nuotteja näihin huomautuksiin selvittääkseen, missä sävelkorkeuksia muutettiin.

Valentine Metzlerin 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alussa rakentama klarinetti.
Valentine Metzlerin 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alussa rakentama klarinetti.

Säilyneistä aineistoista saadaan eri tietoja. Käsikirjoituskatkelmassa on Mozartin kirjoittamia ja korjaamia nuotteja, kuolemanjälkeisissä julkaisuissa tavallisen klarinetin soolo-osuus. Arvostelussa kuvataan matalaan C:hen ulottuva soitin ja muutetut fraasit. Nykyisissä julkaisuissa on myös jäljennöksiä käsikirjoituskatkelmasta ja aikalaisten arvostelusta. Muusikko voi lukea uusia nuotteja ja samalla nähdä toimitustyössä käytetyn vanhan aineiston. Eri aikoina laaditut dokumentit kootaan yhteen soolo-osuuden välittymisen selittämiseksi.

Meyerin valitsema bassettiklarinetti

Sabine Meyerin ja Hans Vonkin johtaman Staatskapelle Dresdenin levytyksessä mainitaan bassettiklarinetin käyttö. Hän valitsi soittimen, jossa matalan E:n alapuolella on neljä lisäsäveltä. Hän soitti sillä matalia fraaseja, joita tavallinen klarinetti ei tuota samalta korkeudelta. Stadlerille kirjoitettu konsertto tallennettiin näin nykyaikaisella laajennetulla soittimella. Staatskapelle Dresdenin soittaessa orkesteriosuutta ja Vonkin johtaessa Meyer esitti soolo-osuuden Mozartin Stadlerille kirjoittamassa matalassa rekisterissä.

Stadlerin bassettiklarinetin mukaan rakennettu jäljennös.
Stadlerin bassettiklarinetin mukaan rakennettu jäljennös.

Meyer puhui teoksen yksinkertaisuudesta ja syvistä tunteista ja vertasi sitä uskontoon. Tämä on muusikon oma kuvaus hänen suhteestaan konserttoon. Bassettiklarinetilla matalat sävelet palauttanut solisti ilmaisi myös sanallisesti kokemansa tunteet. Soitin tekee matalat sävelet mahdollisiksi, kun taas hänen mainitsemansa yksinkertaisuus arvioi teoksen luonnetta. Hän valitsi soolo-osuuden äänialaan sopivan soittimen ja pohti samalla musiikin ilmaisua.

Toinen osa, Adagio, on muodoltaan A-B-A: alun teema palaa keskijakson jälkeen. Ensimmäistä melodiaa seuraa vastakohtainen jakso, ja sitten sama teema soitetaan uudelleen. Solistin melodian esittelyn jälkeen musiikki etenee ja palaa alkuun. Orkesteri soittaa solistin rinnalla, ja kokoonpanossa on huiluja, fagotteja, käyrätorvia ja jousia. Myös tässä hitaassa osassa nuoteissa erotetaan solistin yksin soittamat melodiat ja orkesterin kanssa jaetut kohdat.

Orkesterin jäsenestä solistiksi

Karajan halusi palkata Meyerin Berliinin filharmonikkoihin, mutta orkesterin jäsenet vastustivat sitä. Kapellimestari ja muusikot olivat eri mieltä valitun soittajan vastaanottamisesta. Palkkausta koskeva kapellimestarin arvio erosi tulevaa työtoveria koskevasta jäsenten arviosta. Konserttosolistina tunnettu Meyer työskenteli myös orkesteriklarinetistina. Siellä hänen piti sovittaa sointinsa muihin puhaltimiin ja jousiin sekä soittaa oma stemmansa niiden kanssa. Palkkaustapaus osoittaa, että kapellimestarilla ja muusikoilla oli eri näkemykset myös soittajan valintatavasta.

Meyer opiskeli Stuttgartissa Otto Hermannin ja Hannoverissa Hans Deinzerin johdolla. Baijerin radion sinfoniaorkesterin ja Berliinin filharmonikkojen jälkeen hän laajensi solistiuraansa. Hän esiintyi muun muassa Wienin filharmonikkojen, Chicagon sinfoniaorkesterin ja Tokion NHK-sinfoniaorkesterin kanssa. Yhden orkesterin klarinettistemmaa soittanut muusikko esitti nyt soolo-osuuksia eri kapellimestarien ja orkesterien kanssa. Mozart-levytys Vonkin ja Staatskapelle Dresdenin kanssa on yksi näistä yhteistyöprojekteista.

Solistityön ohella hän jatkoi kamarimusiikkia myös perheenjäsentensä kanssa. Vuonna 1983 hän perusti Trio di Claronen miehensä Reiner Wehlen ja veljensä Wolfgang Meyerin kanssa. He esittivät vähemmän tunnettuja Mozartin teoksia ja käsittelivät myös nykymusiikkia. He valmistelivat uusia esityksiä jazzklarinetisti Michael Riesslerin kanssa. Orkesterin edessä esiintyvä solisti perusti siis myös pienen yhtyeen kahden läheisen kollegan kanssa. Mozart ja nykyiset säveltäjät kuuluivat saman kamarimusiikkiryhmän ohjelmistoon.

Nykyjulkaisun kaksi soolo-osuutta

Jotkin nykyjulkaisut tarjoavat sekä bassettiklarinetin että tavallisen klarinetin soolostemmat. Muusikko voi valita soittimelleen sopivan osuuden. Saman konserton kahden soolo-osuuden rinnalla ovat käsikirjoituskatkelma ja vuoden 1802 arvostelu. Julkaisu yhdistää palautettujen matalien sävelten perustelut ja tavalliselle klarinetille välittyneet esitysnuotit. Toinen stemma palauttaa alkuperäisen äänialan, toinen sopii rajatumpaan rekisteriin.

Monet säveltäjät ovat kirjoittaneet Meyerille uutta musiikkia. Hän on esittänyt Jean Françaix'n, Edison Denisovin, Toshio Hosokawan ja Péter Eötvösin teoksia. Vanhan aineiston avulla palautetun Mozartin soolo-osuuden rinnalla hän valmisteli uutta musiikkia omalle soittimelleen. Mozartin säveltäessä Stadlerin klarinetille myöhemmät säveltäjätkin tekivät yhteistyötä tiettyjen muusikoiden kanssa. Meyerin konserteissa kuultiin sekä jo julkaistuja konserttoja että hänen aikalaistensa hänelle kirjoittamia teoksia.

Syksyllä 1791 Stadler osallistui Mozartin La clemenza di Tito -oopperan kantaesitykseen Prahassa. Kahden aarian soolo-osuuksissa käytetään bassettiklarinettia ja bassettitorvea. Mozart kirjoitti Stadlerin soittimet laulajien rinnalle. Saman vuoden konsertossa hän asetti klarinetistin orkesterin eteen solistiksi. Laajennettua rekisteriä käytettiin siis sekä laulajien kanssa että soitinkonsertossa. Stadlerin matalille sävelille kirjoitettu musiikki säilyi sekä oopperassa että konserton soolo-osuudessa.

Musiikkia Mahinassa

Mahinassa kuultavan Mozartin klarinettikonserton Adagion soittaa Sabine Meyer. Kun kohtaatte teoksen uudelleen, voitte melodian rinnalla kuunnella myös klarinetin matalia säveliä. Näin mukaan tulee Mozartin Stadlerin soittimelle kirjoittama rekisteri.