Tässä artikkelissa
Lyhyt vastaus
Verlainen Clair de lune -runossa naamioituneet ihmiset soittavat luuttua ja tanssivat. He laulavat rakkaudesta ja onnesta mutta eivät tunnu uskovan omiin sanoihinsa. Debussy sävelsi runon lauluksi vuonna 1882 ja kirjoitti myöhemmin toisen laulun. Pianosarjan hän aloitti vuonna 1890 ja julkaisi vuonna 1905. Kolmas kappale oli aluksi Promenade sentimentale, mutta julkaisun valmistelussa sen nimeksi tuli Clair de lune. Hän jätti sekä lauluja, joissa kuullaan Verlainen sanat, että pianomusiikkia ilman tekstiä.
Syvemmin
Naamiot ja laulu, jonka onneen ei uskota
Verlaine julkaisi runokokoelman Fêtes galantes vuonna 1869. Clair de lune alkaa vertaamalla puhutellun ihmisen sielua erityiseen maisemaan. Siellä kulkevat naamioituneet ihmiset soittaen luuttua ja tanssien. Luuttu on vanha näppäiltävä kielisoitin. Puutarhan tarkan sijainnin sijaan runoilija kuvaa siellä laulavia ja liikkuvia ihmisiä selittääkseen toisen ihmisen sisintä. Soittajat ja tanssijat esiintyvät yhdessä, ja naamiot mainitaan jo alussa.

He laulavat mollissa rakkauden voitosta ja mukavasta elämästä. Verlaine erottaa laulun sisällön laulajien tunteista. He laulavat onnesta mutta eivät näytä itse uskovan siihen ja ovat surullisia loistavan valeasunsa alla. Laulu sekoittuu hiljaiseen, surulliseen ja kauniiseen kuutamoon. Lopussa myös marmorin keskeltä kohoava suihkulähde nyyhkii hurmiossa. Verlaine kokoaa rakkauden, naamiot, musiikin ja veden samaan runoon ja kuvaa sekä sanojen onnea että laulajien surua.
Debussy käsitteli runoa eri tavoin. Hän sävelsi sen kahdesti lauluksi, kun taas pianon Clair de lune on musiikillisesti erillinen teos. On siis sävellyksiä, joissa laulaja esittää Verlainen sanat, ja samanniminen pianoteos. Runossa kohdataan naamioita, tanssia ja rakkaudesta laulavia ihmisiä. Yhden runon luettuaan Debussy kirjoitti teoksia eri kokoonpanoille.
Watteaun maalaukset ja Verlainen juhlat
Nimeä Fêtes galantes käytetään myös 1700-luvun Antoine Watteaun maalausten kuvaamiseen. Niissä hyvin pukeutuneet ihmiset kokoontuvat puistomaiseen ympäristöön ja osallistuvat rakkauden leikkiin. Ranskan kuninkaallinen akatemia loi nimityksen tälle aiheelle hyväksyessään hänen Pyhiinvaelluksen Kytheran saarelle vuonna 1717. Taidemaalari kuvasi asuja ja yhdessäoloa, ja myöhempi runoilija käytti samaa ilmaisua kokoelmansa nimenä. Maalauksen luokittelutermi päätyi myös kirjallisen teoksen otsikoksi.

Watteaun maalauksissa juhlailo ja surumielisyys ovat rinnakkain. Pukeutuneiden ihmisten seurustelun ohella hän ilmaisi iloisenkin seurueen yksinäisyyttä. Verlaine puolestaan kirjoitti laulavien ja tanssivien ihmisten surusta. Kuvan ja runon ihmiset eivät ole samoja, mutta molempien teosten yhteydessä puhutaan iloisesta seurasta ja surullisista tunteista. Watteau rakensi ihmisten asennot ja ympäristön kuvaan, Verlaine kuvasi sanoin ihmisiä, jotka laulavat rakkaudesta uskomatta onneen.
Bergamasque tarkoittaa Italian Bergamoon liittyvää tanssia. Clair de lunen ensimmäisessä säkeistössä Verlaine käytti rinnakkain ranskan sanaa masques, naamiot, ja sanaa bergamasques. Samanlaiselta kuulostavat sanat ovat samalla säerivillä. Debussy nimesi pianokokoelmansa Suite bergamasqueksi. Runoilijan tanssi- ja naamiosanoja voi tässä verrata säveltäjän tanssinimeen. Bergamon paikannimi, tanssin nimitys ja ranskalaisen runon ilmaisu kuuluvat kaikki teoksen nimen taustaan.
Vuoden 1890 käsikirjoitus ja vuoden 1905 julkaisu
Suite bergamasque perustui varhaisiin sävellyksiin vuodelta 1890 ja julkaistiin vuonna 1905. Debussy merkitsi oikovedokseen vuoden 1890 osoittaakseen sen nuoruudenteokseksi. Varhaisen työn ja julkaisun välissä oli viisitoista vuotta.

Sarjan neljä kappaletta ovat järjestyksessä Prélude, Menuet, Clair de lune ja Passepied. Kolmannen alkuperäinen nimi oli Promenade sentimentale ja neljännen Pavane. Debussy muutti kaksi nimeä juuri ennen julkaisua. Prélude ja Menuet säilyttivät alkuperäiset nimensä. Hän ei siis valinnut kaikkia neljää uudelleen vaan muutti kahta. Painon oikovedoksiin jäi jälkiä nimenvaihdoksista.
Varhainen versio siirtyi Choudensille vuonna 1891, ja Hartmannin perillinen myi sen Fromontille vuonna 1902. Debussy luovutti lopullisen version Fromontille huhtikuussa 1905. Kaksi kuukautta myöhemmin kesäkuussa nuotit julkaistiin. Ensimmäinen kustantaja ei painanut niitä heti, vaan toinen julkaisi ne paljon myöhemmin. Ennen tätä Debussy korjasi oikovedosta ja muutti nimiä. Choudensille luovutettu varhainen teos tuli yleisön tietoon Fromontin julkaisemana neliosaisena sarjana.
Saman runon laulut ja pianomusiikki
Vuonna 1891 Debussy kirjoitti laululle ja pianolle Fêtes galantes -kokoelman, johon kuuluvat En sourdine, Clair de lune ja Fantoches. Clair de lune -laulun käsikirjoituksessa on myös omistus Madame A. Fontainelle. Hän valitsi runokokoelman nimen teokselleen ja yksittäisten runojen nimet lauluille. Laulaja esittää Verlainen sanat ja pianisti soittaa äänen kanssa. Runokokoelman luettuaan Debussy sävelsi runoilijan lauseet kolmeksi lauluksi.
Debussy oli säveltänyt Verlainen Clair de lunen jo vuonna 1882, ennen vuoden 1891 laulua. Ensimmäisen sävellyksen jälkeen hän kirjoitti samalle runolle uuden laulun. Myöhemmin hän käytti nimeä myös pianoteoksessa. Kahdessa laulussa sama teksti sai kummassakin uuden musiikin. Pianoteoksessa hän kirjoitti vain koskettimille ilman sanoja laulavaa esittäjää. Runon uudelleen lukenut säveltäjä käytti sen nimeä myös pianon sooloteokseen.
Neljän kappaleen järjestys ja Mahinan lista
Sekä Menuet että Passepied käyttävät vanhojen tanssien nimiä. Lopullisessa kokoelmassa Clair de lune on niiden välissä. Kokonaisesityksessä soitetaan ensin Prélude, sitten Menuet ja Clair de lune ja lopuksi Passepied. Vaikka nykyään valitsisi Clair de lunen yksin kokoelmalevyltä, alkuperäisissä nuoteissa on muita kappaleita sen edellä ja jäljessä.
Mahinan lounas- ja illallislistoilla on Clair de lunen pianoversioita Moura Lympanyn ja Seong-Jin Chon soittamina. Myös Chon Menuet on erillisenä kappaleena. Sarjassa Menuet on toinen ja Clair de lune kolmas. Listan nimet kuuluvat siis samaan kokoelmaan mutta ovat erillisiä raitoja. Aterioiden musiikkilista koostuu myös suurempien kokoelmien yksittäisistä osista.
Clair de lune Caplet'n orkesterisovituksena
Listalla on myös André Caplet'n orkesterille sovittama Clair de lune. Debussy sävelsi pianoalkuperäisen, Caplet jakoi musiikin eri soittimille. Teos on sovitettu myös uruille ja muille soittimille. Siksi samannimisiä tallenteita on eri kokoonpanoilla. Pianonsoolossa yhden muusikon soittama musiikki jaetaan orkesteriversiossa useiden soittimien ja esittäjien kesken. Nimi säilyy, mutta mukaan tulevat sovittajan nimi ja kokoonpano.

Debussy valmisteli varhaiset teokset vuonna 1890 ja antoi kolmannelle nimen Clair de lune lopullisen version ilmestyessä vuonna 1905. Ennen ja jälkeen sen syntyneissä dokumenteissa on Verlainen runon lauluja, muuttuneita nimiä ja sovituksia muille soittimille. Runossa ihmiset laulavat rakkaudesta surullisina, lauluissa esittäjä laulaa sanat. Pianoteos on samanniminen mutta esitetään itsenäisenä musiikkina. Clair de lunen historia säilyy näin runoilijan tekstissä, säveltäjän nuoteissa ja kustantajan oikovedoksissa.
Musiikkia Mahinassa
Mahinan musiikkilistalla on sekä pianon Clair de lune että orkesterisovitus. Kun tuttu teos alkaa, voitte kuunnella, mikä soitin esittää melodian. Saman musiikin kohtaaminen eri kokoonpanoissa kuuluu tämän teoksen iloon.





