Rahmaninovin 18. muunnelma: Paganinin melodia käännettiin ylösalaisin

Viulukapriisista lainattu teema

Paganinin säestyksetön viulukapriisi nro 24 koostuu a-molliteemasta ja yhdestätoista muunnelmasta. Lyhyen teeman alussa on neljä nopeaa kuudestoistaosanuottia. Rahmaninov otti Paganinin viimeisen kapriisin teeman ja kirjoitti kaksikymmentäneljä muunnelmaa pianolle ja orkesterille. Mahinan molemmilla listoilla on myös kapriisi nro 24 Salvatore Accardon soittamana. Yhden viulun alkuperäinen ja pianon ja orkesterin rapsodia liittyvät samaan teemaan.

Ennen Rahmaninovia myös Schumann, Liszt ja Brahms muokkasivat Paganinin musiikkia. Viulistin virtuositeettia varten kirjoitetut sävelet tulivat pianon ääressä istuvien säveltäjien materiaaliksi. Rahmaninov liitti lyhyen johdannon ja kaksikymmentäneljä muunnelmaa yhdeksi teokseksi. Myöhäisessä sävellyksessä korostuvat aiempia teoksia tiiviimmät, terävät kuviot ja dissonanssit. Pitkän laulavan 18. muunnelman ympärillä on muunnelmia, joissa solisti ja orkesteri vaihtavat nopeita säveliä.

Järvenrantakoti konserttimatkojen välissä

Lähdettyään Venäjältä vuoden 1917 lopulla Rahmaninov kulki Tukholman ja Kööpenhaminan kautta Yhdysvaltoihin. Hän aloitti ammattipianistin elämän vuosittaisilla kiertueilla eri kaupungeissa. Hän teki myös levyjä ja solmi ensimmäisen levytyssopimuksensa Victorin kanssa vuonna 1920. Vuonna 1930 hän päätti rakentaa Villa Senarin Sveitsin Luzernjärven rannalle. Matkustava muusikko loi kodin perheen kesille.

Hän pyysi arkkitehtejä tekemään työhuoneesta talon parhaan huoneen. Hän halusi suuren järvi-ikkunan ja lähetti heti kommentteja New Yorkiin saamiinsa piirustuksiin. Seinien tuli olla sileät ja maalatut, eivät tapetoidut. Vuoden 1934 muuton aikoihin saapui myös Steinwayn hänen kuusikymmenvuotispäiväkseen lahjoittama flyygeli. Hän asetti sen työhuoneeseensa. Arkkitehtikirjeet ja uusi piano kuuluivat rapsodian valmistumiskesään.

Rakentaminen ei sujunut vaikeuksitta. Maailmantalouden kriisissä kärsittyjen tappioiden jälkeen hän lähetti tammikuussa 1933 New Yorkista sähkeen työn lykkäämiseksi. Kolme viikkoa myöhemmin hän tilasi silti rungon rakentamisen uudelleen. Järvellä hän osti myös suuren moottoriveneen ja vietti aikaa vesillä. Rapsodian valmistuttua seuraavana kesänä hän kutsui sitä pieneksi korvaukseksi viitaten taloon käytettyihin rahoihin. Uudessa työhuoneessa valmistunut musiikki liittyi siis myös rakennuskuluihin hänen omissa sanoissaan.

Muunnelma ennen teemaa ja keskiaikainen laulu

Rapsodia aloittaa ensimmäisellä muunnelmalla ennen teemaa. Lyhyen johdannon jälkeen piano ja orkesteri esittävät Paganinin teeman rungon muodostavan bassolinjan. Sitten kaksi viuluryhmää soittaa alkuperäisteeman unisonossa. Rahmaninov muutti järjestyksen niin, että koko teema tulee vasta ensimmäisen muunnelman jälkeen. Täyden viulumelodian sijasta alkuun asetettiin sitä tukevat lyhyet, harvat sävelet. Teeman aikana viulut soittavat melodian ja piano lisää painoja.

Muunnelmia 2–5 vie rytminen voima, kun taas kuudennessa piano soittaa vapaammin. Yhdeksännessä jouset käyttävät col legnoa ja lyövät kieliä jousen puulla. Solisti ja orkesteri kohtaavat eri rytmeissä. Kymmenennessä on marssin luonne, ja yhdennessätoista piano soittaa virtuoosisen kadenssin. Soittotavan, tahdin ja solistin tehtävien vaihdokset antavat samalle teemalle eri luonteet.

Seitsemännessä muunnelmassa ilmestyvä Dies irae palaa myöhemmin. Se on keskiajalta välittynyt liturginen melodia, jota laulettiin katolisissa toimituksissa kuolemasta ja tuomiosta. Rahmaninov käytti sitä useissa muunnelmissa Paganinin teeman rinnalla. Vanhaan materiaaliin kuuluu siis sekä viulusoolon teema että liturgian laulu. Yhden soittajan taitoa koetteleva musiikki ja monien laulama melodia vuorottelevat samassa pianon ja orkesterin teoksessa.

18. muunnelma päättää hitaan jakson

Keskimmäiset muunnelmat 12 ja 13 muuttuvat d-mollin kolmijakoiseksi tanssiksi. Muunnelmat 14 ja 15 ovat F-duurissa, ja viidestoista on pääasiassa pianonsooloa. Muunnelmien 16 ja 17 jälkeen kahdeksannessatoista kuullaan pitkä Des-duurimelodia. Nopeiden muunnelmien ja kadenssien jälkeen solisti yhdistää sävelet laulavasti. Vaihtelevien sävellajien ja tahtien jälkeen Rahmaninov kirjoitti 18. muunnelman niin, että piano ja jouset jakavat melodian vuorotellen.

Muunnelmia 12–18 voi pitää konserton hitaana jaksona. Kahdeksastoista on niistä pisin. Piano soittaa melodian ensimmäiset kaksitoista tahtia ennen jousien tuloa. Solistin ensin laulama fraasi siirtyy useammille jousille, ja kokoonpano laajenee. Muunnelman 18 jälkeen seuraavat viimeiset kuusi. Rapsodia yhdistää näin nopean alun, hitaan keskikohdan ja nopean lopun.

Muunnelman 18 keskeinen tekniikka on melodinen käännös. Nousevat intervallit kirjoitetaan laskeviksi ja laskevat nouseviksi. Rahmaninov yhdisti suunnanmuutoksen duurisointuihin. Paganinin teeman sävelistä syntyi silti uusi pitkä laulava melodia. Pianolla on ohje Andante cantabile. Cantabile tarkoittaa laulavasti soittamista.

Piano esittelee melodian yksinkertaisesti, ja musiikki kasvaa jousien ottaessa sen vastaan. Säveltäjä vähensi pianon nopeita säveliä ja antoi pitkän melodialinjan. Solisti ei jatka koko laulua yksin, vaan jousiyhtyekin saa sen. Alkuperäisen viuluteeman käännös ja kokoonpanon vaihto pianosta jousiin tapahtuvat tässä muunnelmassa yhdessä.

Säveltäjä kantaesityksessä ja musiikki balettina

Rahmaninov soitti pianoa Baltimoren kantaesityksessä 7. marraskuuta 1934. Leopold Stokowski johti Philadelphian orkesteria. Uuden pianoteoksen sävellettyään hän lisäsi sen konserttimatkoilleen. Samana vuonna hän myös levytti sen orkesterin kanssa. Sveitsin valmistumiskesää seurasi Yhdysvaltain esityssyksy. Pianistina hän toteutti itse säveltäjänä määräämänsä solistin ja orkesterin vuorottelun.

Vuonna 1939 koreografi Mikhail Fokin teki rapsodiaan Paganini-baletin. Rahmaninovin kertomusehdotus käsitteli viulistin paholaislegendaa. Paganinin hämmästyttävän tekniikan synnyttämät huhut päätyivät näyttämölle. Lontoossa esitetty baletti lisäsi viuluteemaan ja kuoleman lauluun henkilöitä ja liikkeitä. Viulusoolon teema kulki pianon ja orkesterin muunnelmien kautta myös tanssimusiikiksi.

Rahmaninov ei päässyt Lontoon Covent Gardenin balettikantaesitykseen Senarissa sattuneen kaatumisen vuoksi. Samana vuonna hän esiintyi viimeistä kertaa Britanniassa ja lähti Sveitsin kodistaan Yhdysvaltoihin. Elokuussa 1939 hän soitti Luzernissa ja jätti sitten Senarin lopullisesti. Kesät talossa, jossa muunnelma 18 syntyi, päättyivät ennen sotaa. Rapsodia säilyi pianistien, orkesterien ja tanssijoiden esittämänä.

18. muunnelma erillisenä teoksena

Muunnelmaa 18 esitetään nykyään usein myös erillään rapsodiasta. Kustantajat ovat julkaisseet nuotteja pianolle yksin, viululle ja pianolle, sellolle ja pianolle, puupuhaltimille ja pianolle sekä muille kokoonpanoille. Pianon ja orkesterin jakama melodia sovitettiin kahdelle muusikolle tai solistille. Mahinan listalla on Cécile Ousset'n 18. muunnelma. Paganinin viulumelodia käännettiin ja siirrettiin jousille, ja tämä pitkä laulu kuuluu nyt ateriamusiikkiin erillisenä poimintana.

Musiikkia Mahinassa

Mahinan lounas- ja illallismusiikissa on 18. muunnelma Cécile Ousset'n soittamana. Listalla on myös Paganinin kapriisi nro 24. Kun kohtaatte ne, voitte verrata alkuperäisteemaa ja sen käännöksestä tehtyä melodiaa.