Chopinin masurkat op. 33: puolalaiset tanssit kolmessa iskussa

Masovian laulut ja yhtyeet

Nimi mazur liittyy Varsovan ympäristön Masoviaan Keski-Puolassa. Alueen miestä kutsuttiin mazuriksi. Tansseihin kuuluivat mazur ja oberek sekä naapurialue Kujavian kujawiak. Myöhemmissä kuvauksissaan kansanperinteen tutkija Oskar Kolberg sijoitti mazurin hitaan kujawiakin ja nopean oberekin väliin. Juhlissa aloitettiin kävelytanssilla, jatkettiin kujawiakilla ja nopeutettiin mazuriin tai oberekkiin. Tanssijat eivät viettäneet koko yötä samassa tempossa.

Varhaisiin säestyssoittimiin kuului kansanomainen säkkipilli dudy. Se piti samaa ääntä laulajan improvisoidessa melodiaa ja sanoja sen päällä. Pitkä bassoääni ja laulajan vaihtelemat koristeet tukivat siis tanssia yhdessä. Myöhemmissä Masovian yhtyeissä oli viulu, suuri rumpu, eri rekisterien harmonikkoja ja klarinetti. Viulisti muutti koristeita melodian toistuessa. Tanssijan siirtäessä jalkojaan palaavan fraasin mukaan muusikko soitti sen pienin muutoksin.

Mazur välittyi talonpoikien, kaupunkilaisten ja aatelisten tanssina. Alueilla oli eri liikkeitä ja nimiä, ja Kolbergin varhaisissa muistiinpanoissa kujawiakia ja oberekia käytettiin myös päällekkäin. Samoja kolmijakoisia tansseja nimettiin ja luokiteltiin hieman eri tavoin. Hitaan ja nopean tanssin järjestys, soitinten vaihtuminen ja melodian koristelu kuuluivat yhteiseen arjen taustaan. Tanssinimen perineet Chopinin pianoteokset käsittelevät myös painoa ja kestoa eri tavoin kolmen iskun sisällä.

Kujawiakia opittiin juhlissa

Kujawiakissa parit kulkevat suuressa ympyrässä samalla oman akselinsa ympäri pyörien. Kylien lapset ja nuoret oppivat katsomalla aikuisten liikkeitä ja jäljittelemällä niitä juhlissa. Muista tanssijoista opittiin pehmeät käännökset ja askelten järjestys. Kujawiakin liikkeet ovat sulavia ja rauhallisia voimakkaan poljennan sijaan. Oppija sovitti askelten ja pyörimisen nopeuden kumppaniinsa voidakseen seurata ympyrää yhdessä.

Tanssia eivät oppineet vain kyläläiset. Maanomistajat ja aateliset kutsuivat kylämuusikoita ja tanssijoita koteihinsa kujawiakin oppimiseksi. Osa heidän uusista tai koristeellisemmista liikkeistään palasi kyliin. Muusikoiden ja tanssijoiden vierailut muuttivat siis tanssia. Kyläjuhla ja kartanon seurustelu liittyivät musiikin kautta yhteen. Masurkan maaseutu- ja kaupunkitaustassa oli ihmisiä, jotka oppivat tanssia suoraan ja vaihtoivat liikkeitä.

Kujawiakiin liittyi myös laulu. Lyhyitä sanoja ja melodioita toistettiin, ja oj dana dana -tyyppisellä kertosäkeellä jäljiteltiin soitinääniä. Kolberg kokosi yli tuhat Kujavian melodiaa kahteen niteeseen vuonna 1867. Paikalliset kujawiakit saattoivat olla näyttämön yhtenäistettyä kansallistanssia nopeampia ja monimutkaisempia. Laulajat, pyörivät parit ja säestävä yhtye välittivät eri muotoja eri alueilla. Nykyiseen hitaan kujawiakin luokkaan kuuluu siis monista kylistä koottua musiikkia.

Oberekin pyöriminen ja kolmas isku

Oberekin nimi liittyy pyörimistä tarkoittavaan puolan verbiin. Parit pyörivät oikealle oman akselinsa ympäri kulkien samalla suurta ympyrää vastapäivään. Taitavan tanssijan merkki voi vaihtaa koko ryhmän kulkusuunnan. Vaikeammissa liikkeissä myös parin pyöriminen vaihtuu vasemmalle. Oman kumppanin ja muiden parien kanssa täytyy siis sovittaa kaksi suuntaa samanaikaisesti.

Oberekissa nainen voi pyöriä miehen ympärillä ja mies kääntää jalkaa kolmannella iskulla liikkeen korostamiseksi. Pari pitää yleensä käsistä ja pysyy yhdessä, paitsi naisen lyhyen soolopyörähdyksen aikana. Kolmannen iskun musiikillinen paino liittyy näin kehon liikkeeseen. Säestysviulu täyttää pitkät melodiaäänet lyhyillä kuudestoistaosanuoteilla ja murretuilla soinnuilla. Samankin teoksen toistossa nopeaan tanssiin tulee uusia säveliä viulistin muuttaessa koristeita.

Kylän pientä yhtyettä kutsuttiin kapelaksi. Säilynyt kokoonpano sisältää melodiaviulun, kolmikielisen basso-soittimen basyn ja pienen kellollisen rummun. Muusikot pitivät tempon tasaisena tai lisäsivät sitä vähitellen. Neljän tai kahdeksan tahdin fraasit yhdistettiin pareiksi ja toistettiin. Palaavat fraasit ja kolmannen iskun paino ilmoittivat tanssijoille seuraavan pyörähdyksen, ja muusikot muuttivat koristeita kehyksen sisällä. Jalkojen toisto ja viulun improvisointi ohjasivat samaa tanssia.

Chopinin pianolle siirtämät rytmit

Chopin käytti masurkoissa puolalaisten tanssien rytmejä ja melodiapiirteitä. Tavallisesti hän sovelsi niitä uuteen musiikkiin valmiin kansanlaulun suoran lainaamisen sijasta. Suoran lainan poikkeuksiin kuuluu op. 68:n nro 3. Hän sanoi myös, ettei opuksen 6 masurkkoja ollut kirjoitettu tanssittaviksi. Tanssijoille toistettu tahti ja melodia muuttuivat yhden pianistin soolomusiikiksi.

Pianisti säilyttää kolmijaon mutta päättää sävelten kestot ja painotettavan iskun. Painojen lisäksi täytyy pohtia rubatoa, jossa sävelten pituuksia joustavasti muutetaan fraasin kulun mukaan. Jotkut vuoden 2025 Chopin-kilpailun osallistujat opettelivat mazuria, oberekia ja kujawiakia. Keholla opitut ympyrät ja kolmannen iskun liikkeet siirtyivät pianon äärellä tahdin ja melodian keston käsittelyyn.

Opuksen 33 gis-molliteokseen Chopin merkitsi mesto, surullisesti. Ensimmäinen teema alkaa kadenssista, palaa siihen keskellä ja päättyy siihen. Kadenssi tarkoittaa fraasin päättävää sävel- ja sointukulkua. Päätösmuoto kuullaan siis jo alussa ja uudelleen myöhemmin. Lyhyessäkin masurkassa hän suunnitteli tarkasti melodian paluun tanssin tahdin rinnalla.

Kiista kolmesta iskusta

Saman opuksen 33 C-duuriteoksesta kertoi oppilas Wilhelm von Lenz. Hänen soittaessaan sitä Chopinille Giacomo Meyerbeer tuli sisään. Lenzin mukaan Meyerbeer väitti musiikin olevan kaksi- eikä kolmijakoista, ja Chopin suuttui. Kolmijakoiseksi kirjoittanut säveltäjä ja toisin kuullut kollega väittelivät pianon äärellä. Tapaus kertoo konkreettisesti, että kolmen iskun sisäiset painot saatettiin kokea vieraiksi.

D-duuriteoksen tarina liittyy toiseen oppilaaseen, Marcelina Czartoryskaan. Hän teki vastakohdan soittamalla ensin karkeasti ja sitten elegantisti. Se ilmaisi majatalon ja salongin eroa. Juhlatanssin paikka ja aateliskodin musiikkihuone muuttuivat pianonsoiton kahdeksi luonteeksi. Czartoryska asetti ympäristöjen tunnelmat vastakkain soittamalla saman kappaleen ensin karkeasti ja sitten hienostuneesti.

Chopin omisti opuksen 33 kreivitär Róża Mostowskalle. Schumann kuvasi kokoelmaa aiempia masurkkoja kansantajuisemmaksi ja piti kappaleita kuulijan heti lumoavina. Hän vertasi vanhoja ja uusia masurkkoja ja puhui niiden vetovoimasta. Mahinan neljän teoksen sävellajit ovat gis-molli, C-duuri, D-duuri ja h-molli. C-duuriin liittyy tahtikiistan muisto, D-duuriin oppilaan karkean ja elegantin vaihtelu. Lyhyet puolalaiset tanssiteokset synnyttivät näin erilaisia kertomuksia säveltäjän, oppilaiden ja kriitikon välillä.

Musiikkia Mahinassa

Mahinassa kuullaan neljä masurkkaa op. 33 Seong-Jin Chon soittamina. Seuratessanne pianon kolmea iskua voitte muistella tässä kuvattuja puolalaisten tanssien pyörähdyksiä ja askelia.