Tässä artikkelissa
Lyhyt vastaus
Talvella 1838 Chopin ja George Sand asuivat vanhassa luostarissa Mallorcalla. Chopin yski ja odotti pianoa Pariisista. Sand opetti lapsia ja kirjoitti öisin. Chopinin pöydällä olivat Bachin nuotit ja omat käsikirjoitukset. Kauniille saarelle tulleiden taiteilijoiden piti hoitaa myös sairaus, sää, soittimen kuljetus ja kustannussopimukset. Sandin myöhemmin muistama myrsky-yö teki talven tunnetuksi.
Syvemmin
Neljä matkalaista toivoi tervehtymistä
He asuivat Valldemossan vanhassa kartusiaaniluostarissa. Chopin tuli Mallorcalle marraskuussa 1838 Sandin ja tämän kahden lapsen kanssa ja vietti myöhemmin talven luostarissa. Suunnitelmana oli hoitaa terveyttä ja työskennellä, mutta sade jatkui ja yskä paheni. Luostariaika osui preludikokoelman viimeistelyyn. Hän oli jo neuvotellut julkaisusta Pariisissa ja joutui järjestämään nuotteja saarellakin. Lepoa varten valitussa paikassa hänen piti siis huomioida sekä vointinsa että aikataulunsa.

Joulukuun kirjeessä Sand kertoi lasten opetuksen ja oman kirjoittamisen jättävän vähän aikaa maisemalle. Chopin oli heikko ja yski jatkuvasti, ja sadetta tuli paljon. Kirjeessä hän soittaa paikallista pianoa ja Sand kirjoittaa yöllä. Päivällä tämä opetti lapsia ja hoiti sairasta omien käsikirjoitustensa kirjoittamisen rinnalla.
Chopin vertasi luostarihuonetta suureen ruumisarkkuun kirjeessä ystävälle 28. joulukuuta. Korkea katto oli pölyinen, ja pienestä ikkunasta näkyi appelsiinipuita, palmuja ja sypressejä. Vuoteen vieressä oleva nelikulmainen pöytä oli hankala kirjoittamiseen. Siinä olivat kynttilä, Bachin nuotit ja hänen käsikirjoituksensa. Hiljaisuudesta hän kirjoitti, että huudon jälkeenkin kaikki hiljeni taas. Hän kuvasi erikseen ulkopuut ja huoneen kalusteet. Siellä hän nukkui, kirjoitti kirjeitä ja järjesti musiikkiaan. Pöydän nuotitkin kuuluivat arkeen.
Meren yli tullut piano ja kustantajasopimus
Chopinin odottama soitin oli Pleyelin pianino, pieni pystypiano. Hän oli valinnut sen Pariisissa ennen matkaa ja käytti sitä preludien viimeistelyyn saatuaan sen Mallorcalle. Se ei ollut käytössä heti saarelle saavuttaessa, vaan kuljetusta piti odottaa. Paikallista pianoa käyttäessään hän kyseli kirjeillä, milloin Pariisista valittu soitin tulisi. Pianino on yhä Valldemossassa ja auttaa tarkastelemaan kokoelman viimeistelyn talvea.
Tammikuussa 1839 Chopin ilmoitti Pleyelille pianon saapuneen vahingoittumattomana. Se oli kulkenut meren, sään esteiden ja Palman tullin kautta. Hän kertoi lähettävänsä preludien käsikirjoituksen ja käsitteli sitten maksua ja eri maiden julkaisuoikeuksia. Lopussa hän vitsaili puhuneensa rahasta enemmän kuin kiittäneensä soittimesta ja kutsui itseään liikemieheksi.
Ennen matkaa Chopin oli neuvotellut Pleyelin kanssa preludien julkaisusta. Ennakko ja lainat auttoivat matkakuluissa. Saarella terveydestään huolehtiessaankin hänen piti viimeistellä luvatut nuotit. Kirjeissä kustannusneuvottelut liittyvät matkavarojen hankkimiseen. Käsikirjoituksen luovutussuunnitelma rahoitti kuluja, ja Ranskaan palattuaankin hän pohti velan maksamista teosmyynnillä. Sairauden ja kuljetuksen viivyttäessä työtä piti pitää yhteyttä käsikirjoitusta odottavaan kustantajaan.
Myrsky-yö Sandin muistoissa
Omaelämäkerrassaan Sand muisteli päivää, jolloin hän ja poika palasivat kotiin huonossa säässä. Yksin jäänyt Chopin istui hänen mukaansa itkien pianon ääressä ja hätääntyi heidän tullessaan. Hän kertoi säveltäjän tunteneen kuin olisi hukkunut. Tämän kerrotaan myös kuvitelleen kylmiä, raskaita vesipisaroita putoamassa säännöllisesti rinnalleen. Sand kirjoitti myöhemmin kotiin tullessaan näkemästään ja Chopinin sanoista. Sateinen kotimatka ja keskustelu pianon ääressä ovat muistelun sisältö.

Sandin kertomuksessa Chopin vastasi, ettei kuullut todellista sadetta katolla. Sen mainitseminen sai hänet vastustamaan ajatusta esineiden suorasta jäljittelystä musiikissa. Sand tulkitsi luonnon äänen muuttuneen musiikiksi hänen ajatuksissaan. He selittivät samaa yötä eri tavoin. Sand yhdisti ulkosateen musiikkiin, kun taas hänen kertomuksensa Chopin ei hyväksynyt musiikin selittämistä sateen jäljittelyksi. Omaelämäkerrassa ovat sekä kirjoittajan tulkinta että säveltäjälle osoitettu vastaus.

Sand ei ilmoittanut preludin numeroa myrskyä muistellessaan. Chopin kutsui myöhemmin opetuksessa numeroa 15 Sadepisaraksi. Oppilaan nuotteihin jäi hänen käyttämänsä nimi. Luostaritalven jälkeen hän opetti preludeja edelleen Pariisissa. Säveltäjän käyttämä nimitys säilyi oppilaan nuoteissa, Sand taas kirjoitti kotiinpaluusta omaelämäkerrassaan. Numeron 15 lisänimi välittää siis myös Chopinin opettajana käyttämiä sanoja.
Pariisissa aloitettu, saarella viimeistelty
Preludien säveltäminen oli pitkällä, kun Chopin lähti Mallorcalle. Myös numerosta 15 arvellaan olleen ainakin varhainen muoto ennen matkaa. Saarella viimeistellyssä kokoelmassa oli Pariisissa valmisteltua musiikkia. Talvella hän kirjoitti uusia kappaleita ja korjasi vanhoja. Julkaisu oli luvattu Pleyelille, mutta terveys ja soittimen kuljetus vaikeuttivat käsikirjoituksen loppuun saamista. Kirjeissä hän kertoi ystäville yskästään pianoa odottaessaan.

Chopin lähetti preludit Julian Fontanalle 12. tammikuuta 1839 ja pyysi kopiota. Fontanan piti tehdä se toisen muusikon kanssa, antaa alkuperäinen Pleyelille ja kopio julkaisuun liittyvälle henkilölle. Samassa kirjeessä hän pyysi maksamaan Pariisin vuokran ja järjestämään jatkovuokrauksen. Hän uskoi ystävälle tehtävät, joita ei voinut hoitaa saarelta. Käsikirjoituksen kopiointia, kustantajalle toimitusta ja Pariisin asumiskuluja käsiteltiin samalla.
Preludien omistus vaihteli julkaisumaan mukaan. Chopin ajatteli ensin Joseph Christoph Kessleriä, joka oli omistanut oman preludikokoelmansa hänelle. Mallorcalta Marseilleen saavuttuaan hän halusi omistaa teoksen Pleyelille, mutta muutos ei ehtinyt saksalaiselle kustantajalle. Saksan ensipainoksessa on Kesslerin, Ranskan ja Britannian julkaisuissa Pleyelin nimi. Eri maihin lähetetyt käsikirjoitukset ja muutostiedot johtivat siis saman kokoelman eri omistuksiin.
Bach mukana luostarissa
Chopin toi Bachin Das wohltemperierte Klavierin nuotit Mallorcalle. Bach kokosi eri sävellajien preludeja ja fuugia, Chopin taas käytti duuria ja mollia kahdessakymmenessäneljässä preludissa. Luostarin pöydällä olivat Bachin nuotit ja omat käsikirjoitukset. Pienellä kynttiläpöydällä hän luki edeltäjän musiikkia ja järjesti omaansa. Nuotit olivat huoneessa pianon vielä matkustaessa Pariisista saarelle. Kokoelman viimeistely jatkui mukana tuodun Bachin musiikin läheisyydessä.
1800-luvun alussa preludia voitiin käyttää ennen muuta musiikkia soittimen virityksen tarkistamiseen ja sävellajiin ja tunnelmaan tutustumiseen. Chopin teki lyhyistä kappaleista itsenäisiä ja kokosi kaksikymmentäneljä yhteen julkaisuun. Toisen musiikin valmisteluun käytetty muoto muuttui uudeksi kokoelmaksi. Vaihtamalla duuria ja mollia hän antoi jokaiselle oman musiikin. Mallorcan jälkeen hän pyysi ystävältä kopioita ja neuvotteli maiden julkaisuoikeuksista. Työ jatkui kokoelman valmistelusta sen luovuttamiseen kustantajalle.
Numeron 15 sävellajit ja toistuvat sävelet
Numero 15 alkaa Des-duurissa, kulkee cis-mollikeskijakson kautta ja palaa Des-duuriin. Alun ja lopun sävellajin välissä on siis toinen. Toistuva sävel kirjoitetaan ulkojaksoissa As:ksi ja keskellä Gis:ksi. Pianolla painetaan samaa kosketinta, mutta merkintä ja ympäröivät soinnut muuttuvat. Keskijaksoon siirtyessä säveltäjä sovitti sävelen nimen ja harmonian uuteen sävellajiin.
Mahinan lounaslistalla on op. 28:n nro 15 Dmitri Alexeevin soittamana. Kokoelmaa viimeistellessään Chopin kuvasi kirjeissä luostarin pienen ikkunan, hankalan pöydän ja kynttilän. Hän luki Bachia ja järjesti käsikirjoituksia odottaessaan Pariisista valittua pianoa. Sen saavuttua hän pyysi Fontanalta kopiointia ja toimitusta kustantajalle. Sateen ja sairauden talvenakin hän hoiti nuotteja, sopimuksia ja kirjeitä, Sand taas jatkoi lasten opetusta ja kirjoittamista.
Musiikkia Mahinassa
Mahinan lounasmusiikissa on Sadepisarapreludi Dmitri Alexeevin soittamana. Sitä kuunnellessa voitte muistaa Chopinin odottaman pianon ja luostarin kirjeet. Teoksen lisänimi yhdistyy näin säveltäjän todelliseen talveen.





