Tässä artikkelissa
  1. Sävellaji ja rekisteri vaihdettiin G-kieltä varten
  2. Soolonuotit Bostonissa vuonna 1880
  3. Mahlerin toimitustyö ja nykyinen jousikokoonpano
  4. G-kielen sovituksen tehnyt viulisti
  5. Air eri konserteissa
  6. Musiikkia Mahinassa

Lyhyt vastaus

Nimi Air G-kielellä ei ole Bachin kolmannen orkesterisarjan alkuperäinen otsikko. Toisen osan nimi on Air. Viulisti August Wilhelmj sovitti sen 1800-luvulla sooloteokseksi ja määräsi sen soitettavaksi G-kielellä. Hän laski säveliä, jotta koko melodia voitiin soittaa viulun matalimmalla kielellä. Sovituksen tultua tunnetuksi esitysohje alkoi toimia kappaleen nimenä.

Syvemmin

Sävellaji ja rekisteri vaihdettiin G-kieltä varten

Wilhelmj siirsi D-duurialkuperäisen C-duuriin ja laski melodian rekisteriä. Näin viulisti saattoi soittaa sen kokonaan G-kielellä, viulun neljästä kielestä matalimmalla. Bachin jousiyhtyeelle kirjoittama melodia muutettiin yhden muusikon yhdellä kielellä soittamaksi. Yleinen nimi Air G-kielellä säilyttää sovituksen esitysehdon. Sarjan jouset soittavat Airin D-duurissa, Wilhelmjin sovituksen solisti taas C-duurissa.

Viulun G-kielen selittämiseen käytetty esimerkkisoitin: Stradivarin vuonna 1693 rakentama Gould-viulu.
Viulun G-kielen selittämiseen käytetty esimerkkisoitin: Stradivarin vuonna 1693 rakentama Gould-viulu.

Bachin alkuperäinen Air soitetaan jousilla ja basso continuolla. Basso continuossa säestäjä täydentää soinnut bassolinjan ja harmonisten merkkien pohjalta. Melodian alla basso liikkuu ja muut äänet soivat samalla. Yhden äänen pitäessä pitkää säveltä toinen liikkuu. Liikkuva basso ja muut jousistemmat on kirjoitettu sopimaan yhteen päämelodian alla. Wilhelmjin sooloversiossa yksi soittaja vastaa melodiasta, mutta Bachin osassa on useita yhdessä soivia jousistemmoja.

Wilhelmjin viulusovitus tuli hyvin suosituksi aikana, jolloin Bachin orkesterimusiikkia soitettiin harvoin lähellä alkuperäistä muotoaan. Sooloteokseksi muutettu osa matalan kielen sointeineen tavoitti uusia soittajia ja kuulijoita. Alkuperäisessä ovat D-duuri ja nimi Air, sovituksessa C-duuri ja G-kielen ohje. Tunnettu nimi alkoi siis myöhemmän muusikon tiettyihin nuotteihin kirjoittamasta ohjeesta eikä Bachin osanimestä.

Soolonuotit Bostonissa vuonna 1880

Thompson & Odell julkaisi Bostonissa Air for G String -nuotit viululle ja pianolle vuonna 1880. Bachin orkesterisarjan osa painettiin kahden muusikon yhteissoittoon. Jousiyhtyeen kokoamisen sijaan viulisti ja pianisti ottivat omat stemmansa. Kustantaja levitti matalan viulunkielen soolomelodiaa ja pianosäestystä Bostonissa. Bachin työskentelyalueen Euroopan ulkopuolellakin Yhdysvalloissa saatiin näin nuotteja musiikin esittämiseen.

Kolmas sarja alkaa ranskalaisella alkusoitolla. Tanssiosien sarjan muoto kehittyi Lullyn musiikin kautta Ludvig XIV:n hovissa. Hitaasta, juhlallisesta alusta siirrytään nopeaan fuugamaiseen jaksoon, jossa eri äänet jäljittelevät samaa teemaa vuorotellen. Bachin aikana tällaisia alkusoitolla alkavia sarjoja kutsuttiin alkusoitoiksi. Myös nykyinen kolmas sarja on välittynyt tällä nimellä. Airia edeltävä musiikki noudattaa ranskalaisen alkusoiton rakennetta.

Airin jälkeen seuraavat gavotit, bourrée ja gigue. Tanssit eroavat toisistaan rytmeiltään ja tempoiltaan. Bach asetti alkusoiton, Airin ja tanssiosat yhteen teokseen ja yhdisti eri tahteja ja luonteita niiden järjestykseen. Sooloversiossa Air soitetaan erikseen, mutta sarjan stemmoissa samat muusikot jatkavat alkusoitosta myöhempiin tansseihin. Ohjelman sisältö muuttuu sen mukaan, esitetäänkö itsenäinen pieni teos vai koko sarjan toinen osa.

Mahlerin toimitustyö ja nykyinen jousikokoonpano

Schirmer julkaisi vuonna 1910 Gustav Mahlerin toimittamat viisi osaa Bachin toisesta ja kolmannesta sarjasta. Mahler täydensi basso continuon piano- ja urkuosuudet täsmällisillä nuoteilla. Hän kirjoitti näin valmiiksi musiikin, jonka säestäjä tavallisesti täydensi bassolinjan ja harmonisten merkkien mukaan. Wilhelmj siirsi melodian viulun matalalle kielelle, Mahler taas muokkasi orkesterin ja kosketinsoittimien yhteistä musiikkia. He muuttivat eri kohtia samojen Bachin teosten esittämistä varten.

Moritz Nährin vuonna 1907 Wienin hovioopperassa kuvaama Gustav Mahler.
Moritz Nährin vuonna 1907 Wienin hovioopperassa kuvaama Gustav Mahler.

Mahler lisäsi ohjeita myös toisen sarjan huilustemmaan. Voimakkaissa kohdissa piti lisätä huiluja ja tarvittaessa vahvistaa sointia klarinetilla. Ohjeita voi tarkastella hänen ajattelemaansa jousiyhtyeen kokoa vasten. Muut puhaltimet estivät huilun jäämisen suuren jousiryhmän alle. Nuotinnettu säestys ja puhaltimien vahvistus sisälsivät kapellimestarin arvion todellisen orkesterin tasapainosta.

Alankomaiden Bach-yhdistyksen Amsterdamin-esityksessä vuonna 2017 Lars Ulrik Mortensen valitsi toisen kokoonpanon. Hän soitti kolmannen sarjan jousilla ja kosketinsoittimilla ilman puhaltimia ja patarumpuja. Valinta perustui oletukseen, että puhallinstemmat lisättiin myöhemmin ja että varhainen versio oli jousipainotteinen. Hän valmisti pienemmän yhtyeen tämän hypoteesin mukaan. Konsertissa ei todella käytetty puhaltimia tai patarumpuja, mutta varhaista versiota koskeva selitys on säilyneiden nuottien pohjalta esitetty hypoteesi.

G-kielen sovituksen tehnyt viulisti

Lisztin suosituksesta Wilhelmj opiskeli viulua Ferdinand Davidin johdolla Leipzigin konservatoriossa. David oli Gewandhaus-orkesterin konserttimestari. Wilhelmj työskenteli 1860-luvulla solistina Euroopassa ja kiersi myöhemmin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Australiassa. Vuodesta 1894 hän opetti viulua Lontoon Guildhall School of Musicissa. Konserttimuusikko välitti soittotapansa nuoremmille opettamalla. Konservatorio-opintojen ja eri maiden yleisöjen jälkeen hän palasi oppilaiden eteen.

Viulisti August Wilhelmj Sarony'n noin vuonna 1879 ottamassa valokuvassa.
Viulisti August Wilhelmj Sarony'n noin vuonna 1879 ottamassa valokuvassa.

Yhteys Wagneriin jatkui myös. Wagner vieraili usein hänen kotonaan vuonna 1862 ja kirjoitti samana vuonna Mestarilaulajat-alkusoiton kahdeksan ensimmäistä tahtia Wilhelmjin albumiin. Bayreuthin juhlateatterin peruskiven laskussa vuonna 1872 hän soitti viulua Wagnerin johtamassa Beethovenin yhdeksännessä sinfoniassa. Wagner valitsi hänet uuden festivaaliorkesterin konserttimestariksi. Bachin viululle ja pianolle siirtänyt solisti työskenteli siis myös suuressa Wagnerin itsensä johtamassa yhtyeessä.

Leipzigin aukioita ja kirkkoja vuoden 1896 postikortissa.
Leipzigin aukioita ja kirkkoja vuoden 1896 postikortissa.

Wilhelmjin nimi säilyy myös hänen omistamassaan viulussa. Isä osti hänelle vuonna 1866 Stradivarin vuonna 1725 rakentaman soittimen. Isä oli oikeustieteen tohtori ja harrastajaviulisti. Wilhelmj omisti useita viuluja mutta piti erityisesti tästä isän hankkimasta. Vuonna 1896 hän myi sen oppilaalleen Hugo Kupferschmidtille. Soitin vaihtoi myöhemmin omistajia, ja se tunnetaan edelleen Wilhelmjin nimellä. Muusikon nimi liittyy siis sekä sovituksen otsikon että soittimen omistajien historiaan.

Air eri konserteissa

Airin bassossa on oktaavihyppyjä ja asteittaista liikettä. Se ei vain pidä samaa säveltä pitkän melodian alla. Basson liikkuessa muut jousiäänet vaihtavat säveliä ja yhdistävät pitkiä ääniä lyhyisiin liikkeisiin. Muusikot seuraavat stemmojensa pituuksia ja sävelkorkeuksia yhteissoitossa. Pitkä melodia, liikkuva basso ja väliäänet kuuluvat samaan osaan ja jakavat yhtyeen työn eri tehtäviin.

Bostonin sinfoniaorkesteri esitti Bachin Airin Bernard Haitinkin muistoksi 21. lokakuuta 2021. Haitink kuoli samana päivänä, ja Andris Nelsons johti konsertin. Musiikkivalinnalla kapellimestari hyvästeli kollegan Bachin avulla. Vanhan orkesterisarjan osa kuultiin edesmenneen muusikon muistokonsertissa. Myös Bachin ajan jälkeen muusikot ovat valinneet tämän musiikin tietyille päiville ja ihmisille.

Wilhelmj muutti Airin sävellajia ja melodian korkeutta ja määräsi solistin soittamaan G-kielellä. Mahler kirjoitti sarjojen kosketinsäestyksen valmiiksi ja kehotti vahvistamaan huilun voimakkuutta. Mortensen jätti puhaltimet ja patarummut pois varhaisen jousikokoonpanon hypoteesin perusteella. Myöhemmät muusikot valmistelivat siis Bachia eri soittimille ja esittäjämäärille. Yhden viulistin matalalla kielellä soittama melodia esitetään toisissa konserteissa jousiyhtyeessä, jossa jaetaan basso ja eri äänet.

Musiikkia Mahinassa

Mahinan musiikkilistalla sama musiikki tulee vastaan kahdella nimellä: Air ja Air G-kielellä. Tunnistamisen ilon rinnalla voitte muistaa, että meille tutun nimen loi myöhempi muusikko.