Tässä artikkelissa
- Kohtaaminen 19.8.1965, josta tuli levytys
- Vaikka kyseessä on konsertto, sello puhuu ensin
- 1. osan jännite syntyy nopeuden sijaan paluusta
- Neljä osaa valaisevat samaa muistoa eri nopeuksilla
- Barbirollin ja London Symphony Orchestran yhteinen muisti teoksesta
- Näin yksi klassinen teos jää mieleen aterian lomassa
- Neljä tapaa kuunnella vuoden 1965 levytystä tarkemmin
Lyhyt vastaus
Jacqueline du Pré levytti Elgarin sellokonserton 19.8.1965 Kingsway Hallissa Lontoossa London Symphony Orchestran kanssa John Barbirollin johdolla. Tuolloin 20-vuotiaan du Prén esitys jäi pitkäksi aikaa rakastetuksi levytykseksi. Kun kuuntelet sitä ensimmäistä kertaa, unohda hetkeksi maine ja keskity kohtaan, jossa sello avaa teoksen ilman pitkää orkesterijohdantoa 4 soinnulla, sekä muistumiin, jotka palaavat neljän osan aikana.
Kolme vihjettä levytyksen alkuun
- Vuoden 1965 levytyksen solisti on Jacqueline du Pré, kapellimestari John Barbirolli ja orkesteri London Symphony Orchestra.
- Konsertossa on 4 osaa, ja sello tulee esiin soinnuilla heti ensimmäisessä tahdissa.
- Rakenne kuuluu selvemmin, kun voimakkaan äänenvoimakkuuden sijaan kuuntelet ensimmäisen teeman paluuta sekä sellon ja orkesterin vuoropuhelun suuntaa.
Syvemmin
Kohtaaminen 19.8.1965, josta tuli levytys
Elgarin sellokonsertto levytettiin Kingsway Hallissa Lontoossa 19.8.1965. Solistina oli Jacqueline du Pré, kapellimestarina John Barbirolli ja orkesterina London Symphony Orchestra. Levytys kuuluu London Symphony Orchestran vuoden 1965 merkkitapahtumiin.
Du Prén lyhyt elämä voi saada musiikin kuulostamaan pelkältä tragedian enteeltä. Päätä tässä levytyksessä myös kohdat, joita kuuntelet erillään elämäntarinasta. Kun seuraat vuorotellen, kuinka pitkälle sello kantaa fraasia, säilyykö melodian suunta hiljentymisen jälkeen ja millaisin välein orkesteri vastaa solistin liikkeeseen, tulkinnan valinnat muuttuvat konkreettisiksi.
Vaikka kyseessä on konsertto, sello puhuu ensin
Teoksessa on 4 osaa, joista ensimmäinen alkaa Adagio–Moderato. Soolosoitin ei tule mukaan vasta pitkän orkesterijohdannon jälkeen kuten monissa konsertoissa. Sello soittaa heti ensimmäisessä tahdissa 4 päättäväistä sointua, joihin jouset, klarinetti ja käyrätorvi vastaavat hiljaa.
Kuuntele ensimmäisellä kerralla sointujen voiman sijaan niitä seuraavaa hiljaisuutta. Kun soolosello päättää lauseensa, orkesteri ottaa tilan haltuun ja alttoviulu aloittaa teeman. Teos ei rakennu alusta asti solistin ja orkesterin vastakkainasetteluksi, vaan yhden muiston liikkeeksi eri äänten välillä.
1. osan jännite syntyy nopeuden sijaan paluusta
Kun ensimmäinen teema siirtyy alttoviululta sellolle, sama melodia vaihtaa rekisteriä ja sointiväriä. Kuuntele erillisinä hetket, joissa sello nousee korkeaan rekisteriin ja joissa alun rauhallinen teema palaa. Silloin 1. osa ei kuulosta vain yhden tunnelman toistolta.
Du Prén levytystä kuunnellessa seuraa yksittäisen sävelen voiman sijaan, kuinka pitkälle yksi fraasi jatkuu. Kun päätät ensin kuunnella lauseen määränpäätä ja vasta sitten jousen painetta tai vibratoa, esittäjän valitsemaa pitkää linjaa on helpompi verrata konkreettisesti.
Neljä osaa valaisevat samaa muistoa eri nopeuksilla
Teoksen 4 osaa ovat Adagio–Moderato, Lento–Allegro molto, Adagio ja Allegro–Moderato–Allegro ma non troppo. Voit käyttää kuuntelun maamerkkeinä 2. osan nopeita kuvioita, 3. osan pitkää soolomelodiaa ja viimeisen osan aiemman aineksen paluuta.
Kaikkea ei tarvitse eritellä yhdellä kertaa. Ensimmäisellä kuuntelulla riittää, että muistat osien vaihtuvan muodossa ”paino – liike – pitkä laulu – eteneminen ja muistuma”. Kun lopussa tulee alkuun viittaava kohta, lähes 30 minuutin matka voi tuntua päättyvän yhdeksi suureksi lauseeksi.
Barbirollin ja London Symphony Orchestran yhteinen muisti teoksesta
Nuori John Barbirolli soitti sellistinä vuonna 1919 teoksen kantaesityksessä London Symphony Orchestran jäsenenä. 46 vuotta myöhemmin hän johti samaa orkesteria du Prén levytyksessä. Säveltäjän kantaesitys ja vuoden 1965 levytys yhdistyvät siten yhden muusikon uralla.
Tausta kertoo, että kapellimestari oli käsitellyt teoksen pitkää kaarta todellisilla konserttilavoilla. Kuuntele, kuinka kevyesti orkesteri väistyy sellon tullessa esiin ja kuinka yhteissoitto saa painonsa takaisin sellon levätessä.
Näin yksi klassinen teos jää mieleen aterian lomassa
Klassista musiikkia ei tarvitse lähestyä opettelemalla ensin koko taustaa ulkoa. Kun mieleen jää yksi kuultu hetki — 4 alkusointua, alttoviulun avaama teema tai viimeinen muistuma — seuraava kuuntelu muuttuu. Vuoden 1965 levytys on säilynyt pitkään rakastettuna. Etsi itse musiikista yksi kerrallaan kohtia, joissa sello ja orkesteri vastaavat toisilleen.
Mahina Vegan Table soittaa ruokailutilassaan klassista musiikkia, ja julkaisusarjamme tarjoaa vihjeitä itse musiikin kiinnostavampaan kuunteluun. Esittelemme rauhassa teoksia ja esittäjiä, joiden jälki kestää aterian jälkimaun tavoin, jotta kuulet tutussa kappaleessa seuraavalla kerralla uuden hetken.
Neljä tapaa kuunnella vuoden 1965 levytystä tarkemmin
- Kuinka vanha Jacqueline du Pré oli levytyksen aikaan?
- Hän oli 20-vuotias vuoden 1965 levytyksen aikaan.
- Kuinka monta osaa Elgarin sellokonsertossa on?
- Teoksessa on 4 osaa. Nopeat ja hitaat osat eivät vain vuorottele, vaan aiempi musiikillinen aines muistuu mieleen viimeiseen osaan asti.
- Pitääkö koko teos kuunnella heti alusta lähtien?
- Ei tarvitse. Aloita 1. osan alusta ja alttoviulun avaamasta teemasta ja laajenna tuttuuden myötä 2., 3. ja 4. osaan.
- Onko tämä levytys ainoa oikea tulkinta?
- Ei. Se on merkittävä historiallinen levytys, mutta muihin tulkintoihin vertaamalla kuulet paremmin, miten paljon tempo, jousen paine ja orkesterin tasapaino voivat vaihdella.
Mahina Vegan Table -ravintolassa soi klassinen musiikki ruokailun aikana.
Katso Mahina Vegan Tablen vierailutiedot
