Jean-Pierre Rampal: lääketieteen opiskelijasta 20. vuosisadan merkittäväksi huilistiksi

Miksi Rampalia kutsutaan yhdeksi 20. vuosisadan keskeisistä huilisteista?

Jean-Pierre Rampal syntyi Marseillessa 7.1.1922 ja kuoli Pariisissa 20.5.2000. Hän oli kuollessaan 78-vuotias. Häntä on pidetty 20. vuosisadan parhaana huilistina, ja hän vaikutti ratkaisevasti siihen, että huilu nousi orkesterista jälleen huomion kohteeksi itsenäisenä soolosoittimena. Tämä työ osoittaa selvästi, miksi Rampalia kutsutaan 20. vuosisadan merkittäväksi huilistiksi.

Vielä 1950-luvulla puhallinsoittajan esiintyminen orkesterin solistina oli harvinaista. Rampal mursi tämän rajan, toi huilun näyttämön keskiöön ja avasi tietä myöhemmille solisteille. Hän auttoi palauttamaan huilun laajasti rakastetuksi klassiseksi soolosoittimeksi, ja häntä on pidetty ensimmäisenä huilusolistina, joka keräsi pianon ja viulun tähtisolisteihin verrattavan yleisön. Rampalin merkitys ylittääkin yhden kuuluisan huilistin maineen: hän oli uranuurtaja, joka muutti sekä huilusolistille tarjolla olevien lavojen mittakaavaa että yleisön laajuutta.

Rampal työskenteli huilistina, kapellimestarina ja opettajana. Hän perusti vuonna 1945 ranskalaisen 5-jäsenisen puhallinkvintetin ja vuonna 1953 Pariisin barokkiyhtyeen. Yhdysvaltain julkisen palvelun television haastattelussa vuonna 1969 Rampal muisteli isänsä olleen hänen ensimmäinen opettajansa. Hän kertoi opiskelleensa koulussa ja yliopistossa lääketiedettä samalla kun soitti huilua.

Sota-ajan Pariisi ei ollut pelkkä tausta

Samassa haastattelussa Rampal muisteli matkustaneensa Saksan miehityksen aikana Pariisiin opiskelemaan konservatoriossa. Palkinnon saatuaan hän palasi Marseilleen ja jatkoi lääketieteen opintojaan. Hän selitti, että suurkaupunki Pariisi tuntui tuolloin hänelle turvallisemmalta vaihtoehdolta. Sota-ajan muutto vauhditti siis hänen musiikkiopintojaan, mutta ei vielä tarkoittanut lääketieteen hylkäämistä.

Vaikka Rampal sai palkinnon Pariisin konservatoriossa, hän palasi Marseilleen ja aloitti lääketieteen opinnot uudelleen. Musiikillinen menestys ei päättänyt yliopisto-opintoja välittömästi. Varsinainen uranvaihto tapahtui myöhemmin jatkuvien esiintymisten myötä.

Pariisin esiintymiskutsut muuttivat uran suunnan

Rampal kertoi palanneensa sodan jälkeen Marseillen yliopistoon, mutta lähteneensä lukukauden aikana uudelleen Pariisiin saatuaan sieltä esiintymiskutsun. Hän oli ajatellut käyvänsä Pariisissa vain lyhyesti. Oleskelun jatkuttua hän kuitenkin keskeytti lääketieteen opinnot ja jatkoi muusikkona. Hänen uransa voi ymmärtää intohimon lisäksi koulutuksen, yleisön vastaanoton ja kollegiaalisten yhteyksien yhteiseksi tulokseksi.

Hän kirjoitti elämästään ja musiikistaan myös muistelmateoksen 『Music, My Love』. Tarina ei päättynyt yhteen kilpailuun tai levytykseen, vaan siitä kasvoi pitkä ura, jossa esiintyminen, opettaminen ja yhtyetyö kerrostuivat vuosien mittaan.

Hän loi yhteyksiä myös uusiin teoksiin, ei vain vanhaan ohjelmistoon

Paul Arma sävelsi Rampalille useita teoksia. Niihin kuuluu vuonna 1952 valmistunut 『Suite paysanne hongroise』. Tämä osoittaa, ettei Rampal vain esittänyt vanhoja teoksia, vaan osallistui myös aikansa säveltäjien uusien huiluteosten syntyyn.

Francis Poulenc soitti Rampalille kertoakseen uudesta huilusonaatistaan, ja he kantaesittivät teoksen Strasbourgin festivaalilla 18.6.1957. Vuonna 1958 Rampal ja pianisti Robert Veyron-Lacroix esittivät teoksen ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa. Rampal laajensi yhdessä säveltäjien, pianistien ja instituutioiden kanssa uusien huiluteosten mahdollisuuksia päästä konserttilavoille.

Kun kuuntelet Rampalia ensimmäistä kertaa

Kun tutustut Rampalin soittoon, älä yritä heti eritellä koko teoksen rakennetta. Kuuntele ensin, miten huilumelodia jatkuu yhden hengityksen aikana. Kuuntele, missä pitkä fraasi vaihtaa kevyesti suuntaa ja kuinka sulavasti sävelet liittyvät toisiinsa. Näin soiton virta hahmottuu helpommin.

Kun huilumelodian kulku tulee tutuksi, alat luontevasti kuulla myös pianon, cembalon tai harpun kaltaisten säestävien soittimien liikkeen. Kuuntele kohtia, joissa huilu ja säestys pysähtyvät tai jatkavat yhtä aikaa sekä joissa toinen soitin ottaa toisen melodian vastaan ja vie musiikkia eteenpäin. Silloin teoksen kudos avautuu eri tavoin kuin pelkkää soololinjaa kuunneltaessa.

Jos haluat verrata eri levytyksiä, pidä osa ja äänenvoimakkuus samoina ja vaihda vain esitystä. Yksi korvaan tarttuva ero riittää: ”hieman nopeampi”, ”sävel jatkuu pidempään” tai ”huilu kuulostaa läheisemmältä”. Vertailusta tulee kiinnostavampaa, kun yrität erikoistermien arvaamisen sijaan pukea sanoiksi sen, minkä todella kuulit.

Klassisen musiikin tarinoita Mahina Vegan Tablessa

Mahina Vegan Table soittaa ruokailutilassaan klassista musiikkia. Rauhalliset melodiat täyttävät tilan hillityllä tunnelmalla häiritsemättä ateriaa tai keskustelua.

Tässä julkaisusarjassa esittelemme vuorollaan klassisen musiikin taustalla olevien säveltäjien ja esittäjien elämää, teosten syntyä sekä tulkintojen eroja. Rampalin elämä kertoo, miten yksi muusikko saattoi laajentaa huilun esiintymislavoja ja yleisöä.